Kärsimysviikolla

Kärsimysviikolla Kirjoittanut Erik Axel Karlfeldt

Oi suloisuuden suloisuutta syvää –

sovittaa, lääkitä ja tehdä hyvää,

hymyillä, virkkain:

»Vain ilon, valon muistan, muuta en!»

Mult’ ovat keväät ainiaaksi poissa

ja ystäväni haudan kammitsoissa;

on ilta kirkkain,

mä istun yksin, ruskoon katsellen.

Ja minä nousen, menen kirkkotarhaan,

lomitse hautakivien mä harhaan;

ne hämy peittää

ja niihin »Rauha» kirjoitettu on.

Käyn jäistä tietä, lepäämättä mennen,

mun täytyy määrään päästä yötä ennen,

mi varjon heittää

koht’ yli ehtoon suuren tuokion.

Myös sinä istut yksin, iltatähden

etäisen välkkeen hymyhuulin nähden,

ja tuuli lauha

tuo sulle tulkittavaa paljon niin.

Maaks’ ehtivät jo ystäväni tulla –

vain yks on vanha vihollinen mulla:

Jumalan rauha

talossa, josta minut häädettiin.

Oi suloisuuden suloisuutta syvää!

Puut mustat soivat kevään virttä hyvää,

ja sade helää

kuin itku onnellinen, hiljainen.

Mult’ unohtuneet kyyneleni ovat,

mä anteeks annoin kaikki lyönnit kovat,

vain kiitos elää

vuoks rakkauden kuolleen, kaukaisen.

Lähde: Kailas, Uuno 1931: Uni ja kuolema. WSOY, Porvoo.