Jyvä ja laiho

XXXVII [Jyvä ja laiho] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Minän turhuuden tuskan se voittaa,

    joka saa tämän ymmärretyksi:

Itu vain olet laihon laajan,

    sinä tähkässä oot jyvä yksi.

Tuleentumistuntisi koittaa,

    varistaa sinut multaan – nyt nuku!

Idät oraaksi vain, et huku!

    Moninkertainen korsien luku

sinun lauluas tuulessa soittaa.

    Sinut, hetken-elämän saajan,

suku äärettömiin avaroittaa,

    osas onneksi kukkuroittaa,

iankaikkiseks saa sinut suku.

    Jos ihmisen henki ja veri

pisar pieni on, häipyvä yksin,

    tuhattuhatta vieretyksin

on suuri, on säilyvä meri.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.