Jussin juttureissu

Jussin juttureissu. *) Kirjoittanut Antti Puhakka

Tämä laulu laitettuna

Tuhman Jussin juttuteistä,

Kuin on Suomi sotkettuna,

Kovan peitossa pietty,

Vanhan kielen vallan alla,

Ruotsin kielen kahlehissa,

Jonka kuullut kaupungista,

Kansselista kaunihista;

Kuin me kirjan kirjoitamma

Savon selvillä sanoilla,

Kohta kirja kiskaistahan,

Siihen venska viskatahan,

Äkäisesti ärjytähan,

Viha päässä viskoitahan.

”Mistä tullut tuhma Jussi,

Kuka konna kujan tehnyt,

Kuin on Suomeksi sovaissut.

Savon kieltä tujoutanna?”

Jussi huono huotaiseksen,

Painuvi pahoille mielin,

Tuohon verkaksi vetävi

Äänen kamun kansselissa:

”'Tuolta tullut Karjalasta,

Samonnut Savon rajoilta,

Luulin Suomeni sopivan

Kartan kanssa kansselihin!”

Sitten pannahan paperit,

Sanat alle anturoihen,

Vieähän ulos ovesta,

Pois pihalle potkitahan,

Laistihin alas rapuista,

Sylki päälle sytkättihin,

Jussille julistettihin:

”Käy nyt karttakammarihin,

Ota’ sieltä uusi kartta,

Saa’ kartta samannäköinen,

Elä Suomeksi sokaise,

Savon kieltä kirjoittele,

Hae ruotsiksi lukija,

Venskan kielen kirjoittaja!”

Jussi juoksi joutuisasti,

Haihatti hajalla hapsin,

Kaupungin katua myöten

Kartanmyöjän kammarihin,

Lantit taskussa lapatti,

Vaskikullat kukkarossa;

Tuli kauppa kartan kanssa,

Nahan maksu ränttärissä,

Rahat loppui lakkarista,

Vaskikullat kukkarosta,

Uupui kartan kauppiaalle,

Tengan verta jäi velaksi;

Jussi puittavi pihalle

Poies karttakammarista,

Pani kartan kainaloonsa,

Alkoi astua’ katua,

Painuipa pahoille mielin,

Katseli kivikatua,

Kuin rahat rakosta loppui,

Vaskikullat kukkarosta;

Tuli vanha virkaheitto,

Kelmi kapsutti katua,

Harjustakki hartioilla,

Suolilla on vyö soria.

Napit vaskesta valettu,

Hopialla holvattuna,

Saappahat soman näköiset,

Kuultokengät kelvolliset;

Alkoi Jussille jutella’,

Suomen miestä surkutella’:

”Mitä oot pahoilla mielin,

Katselet katua pitkin?”

Jussi huono huokauksen,

Murehella muistelevi:

”Sitä oon pahoilla mielin,

Katselen katua pitkin,

Kuin ei kirja kelvannunna,

Kartta kansselin sisälle,

Vaikk’ oli Suomi suorin pantu,

Savon selvillä sanoilla,

Pois pihalle potkittiin,

Sylki päälle sytkättihin.”

Tuohon virkki virkaheitto,

Venskan veijari vetäsi:

”Kuules ukko, kuin sanelen

Jutustasl Suomen Jussi,

Käypäs kantakammarihin,

Osta’ sieltä uusi kartta,

Minä venskaksi vetäsen,

Ruotsin kieltä kirjoittelen.”

Jussi päästävi paperit,

Kaivoi kartan kainalosta,

Tuossa kartan katselevi

Virkaheitto valmihiksi,

Kohta Jussille julisti,

Ilmoitti iloisen mielen:

”Käy’ nyt tänne kammarihin,

Kohta venska viskatahan,

Pannahan paperin päälle,

Saapi ruotsiksi lukea’

Kaikki herrat kansselissa,

Eikä potkita’ pihalle,

Panna’ kaulle karttoasi,

Kohta kirjat korjatahan,

Juttusi julistetahan.”

Kuin tuo viekas virkaheitto,

Kelmi Jussille julisti,

Jussi ei julennut sanoa’.

Kartan kaupasta mitänä,

Jo rahat rakosta loppui,

Vaskikullat kukkarosta;

Ain’ yhtä ajattelevi,

Pitkin päätänsä pitävi,

Kunne kirjan kirjoittanna,

Venskan kielelle vetänyt,

Luuli Luojan laittanehen

Etehensä enkelinsä,

Köyhille varaksi varsin,

Huonon kansan hoitajaksi,

Jok’ ei kultia kysele,

Hopiasta huolta kanna’,

Aina auttavi rahata,

Ilman kultakukkaroita;

Kuin oli kirjoittanut

Vanha herra valmihiksi,

Sitten Jussille julisti:

”Nyt on kirja kirjoitettu,

Saapi ruotsiksi lukea’

Kuvernyön kansselissa,

Eikä potkii pihalle,

Panna’ kaulle karttoasi,

Kuvernyöri kuulu herra

Lyöpi riitasi lopulle.”

Jussi heikko henkäseksen

Murehella muistutteli,

Alas laski lattialle,

Polosille polvilleen,

Käet väänti vastatusten,

Koprat yhtehen kokosi,

Sitten silmänsä ylenti,

Kohti taivasta kohotti,

Lausui aivan rakkahasti,

Sanoi hellillä sanoilla:

”Nyt on julkinen Jumala

Ees tuonut enkelinsä,

Köyhille varaksi varsin,

Huonon kansan hoitajaksi,

Antavi asiat juosta’,

Jutut kaikki kansselissa,

Vaikk’ on kullenkin kulunna,

Hopiatkin huopennumna!”

Vielä aivan armahasti,

Taivotti toen perästä:

”Anna’ vastakin Jumala,

Toistekin totinen Luoja,

Ees käyä’ enkelisi,

Tulla’ köyhille tueksi,

Huonon kansan hoitajaksi,

Että vielä tästä eeskin

Jutut kaikki kansselissa

Rahatta ratasteleisi,

Vaskilla vajelteleisi!”

Sitten nousi notkaltahan,

Pois kotosi polviltahan,

Vielä virkaheitttoa,

Nälkäkurkea kumarti:

”Milläpä minä poloinen

Teille atrian asetan,

Kuin on kultani kulunna,

Hopiani huopennunna,

Rahat loppunut rakosta,

Vaskikullat kukkarosta?”

Tähän vielä vanha heitto,

Venskan kuulu nälkäkurki,

Mutkan muisti, keinon keksi,

Palkkansa paraten otti,

Keinon Jussille julisti,

Mahin neuvoi mahtavasti:

”Muuta’ laukkusi rahaksi,

Rupiloiksi rukkaseksi,

Sitten alttarin asetan,

Vikauhrin alttarille,

Suurten syntien eestä,

Katkasen karitsan kaulan,

Anon armoa isältä

Suomen kansan suosioksi.”

Jussi juoksi laukun kanssa,

Puitti pussinsa keralla,

Kaupungin katua myöten,

Huuti hullu juostessansa:

”Onko laukusta rahoa,

Rupiloita rukkasista?”

Jopa sattui laukun saksa,

Pussin kauppias kaulla,

Joka ostoa’ osasi,

Tehä’ kaupan laukun kanssa.

Sai rusillan rukkasista,

Kaksi leipälaukustansa,

Koko kauppa kolmen ruplan,

Setelissä selvitetty.

Kuin sai laukkunsa rahaksi,

Rupiloiksi rukkasensa,

Pian juoksi, jotta joutui,

Luokse enkelin ehätti,

Sitten runttasi rupilat,

Heitti herran enkelille;

Kuin tuo kelmi kerroitteli,

Pani Jussin paljahaksi,

Antoi kirjan arkustansa,

Käski käyä’ kansselihin,

Että tulla’ tutkituksi,

Riita lyöyksl lopulle;

Jussi juoksi joutuisasti,

Ilon kanssa kansselihin,

Jätti karttansa katella’,

Heitti herroille etehen,

Kuvernyöri kuulu herra,

Katsoi kirjan kansselissa,

Kohta Jussille julisti:

”Tämä on kelmin kirjoittama,

Oisit saatava sakolle,

Veittävä rahaverolle;”

Sitten viskasi vihassa,

Laittoi kirjan kansselista,

Sanoi selvillä sanoilla:

”'Ulos astu’ kansselista,

Juokse poies joutuisasti,

Käy’ kotohan kiirehesti,

Eläkä eneä etsi,

Kelmilöitä kaupungista.”

Jussi huono huokaseksen,

Mies parka pahoilla mielin,

Alkoi astua’ kotihin,

Kahen puolensa katellen,

Nälkä sylkyin syäntä,

Saattoi vahvan vatsa tuskan,

Eväslaukku enkelillä,

Rahat kartan kauppiaalla,

Vielä auki kartan kauppa,

Tengan verta jäi velaksi,

Täytyi Jussin tallustella’,

Kulkea’ talo talolta,

Atriaksensa anoa,

Palasia pakkoella’;

Tuli kerjäten kotihin,

Täytyneihen tähtehillä:

”Varjele’ vakainen Luoja,

Estä’ niistä enkelistä,

Niistä seikoista selitä’,

Kelmi herroista keritä!”

Varjele’ vakainen Herra,

Suomen suuren ruhtinoita,

Virkamiehiä vähiä,

Kaiken kansan haltijoita,

Että voisit voimallansa

Nämä seikat selvitellä’,

Päästeä Savon sanoille,

Sitehistä Suomen kielen,

Että soisi Suomen kieli,

Kaupungissa kulkiessa,

Raukoilla Savon rajoilla,

Että me poloset poiat,

Kurjat raukat Karjalaiset,

Suomen saisimma sanoa’,

Suomen kirjat kirjoitella’,

Suomen oikeus-tuvissa,

Kansselissa kaunihissa.

*) 1845 vuoden Morgonblad’issa ruotsiksi jo ollut.

Antti Puhakka.

Lähde: Suometar 17.8.1847.