Juopuneen horajamista, telmätessään

Juopuneen horajamista, telmätessään *).
(Suomentaminen Fredmanin Lauluista N:o 62).
Kirjoittanut Carl Michael Bellman


*) Lauletaan kuin: ”Aldrig ett ord, för ta mig tasan tunnor bänkar och bord”' &c. Tässä kuvaillaan muka sitä reuhoamista, milt’ei tappelemista, kuin syntyy, koska isäntä hyvin jo juovuksissaan, ja välistenkin horajaissaan, tahtoo pakottoo vieraitansa ylenpalttiseen juomiseen; ja koska nämät kokeevat, hänen kiini-pitämisellänsä, esteä turmioita tekemästä.

                         Ei puhettakaan!
Sill’saakeli soikoon – kuin suuttuisin voan,
Niin penkit ja pöyvät, ja taivas ja moa,
                         Ne pelkäis,
                         Ett’ selkääns’
                  Hyö kohtapa, jokainen, soa.
                         Niin tiijät sen, mies!
                  Ett’ saakeli soikoon ... kukapa ties?
Ei Pohjolan portto, eik’ hiijenkään väki,
Ne pystynek minuun, kuin viinoa laskussain näki.
                  Peikko, tuo väitteä,
                         Heitteä,
                         Peitteä
                         Meitä.
                  Kyllämä kuritan tuon!
                         Pois tieltäin,
                         Pois tieltäin! :|:
                  Jos et’ sä puolloisi juok.
                         Olkaappas vait!
Saakeli soikoon – jo selkäisi sait!
Paukutan peähäis, ett’ halkiaa luu.
                         Niin tuokaa,
                         Ja juokaa!
                  Sill’ Bacchus ei suvaihtek muu.
Hattuisi näin!
                  Kallellaan, kohallaan, – takoapäin! –
Ja nuttuisi pois! Jotta näkisi kaikk’,
Ett’ tämäkin työ onpa saakeli kova ja vaikk’. –
                  Yksinki pappi,
                         Tappi,
                         Nappi,
                         Sappi –
                  Totta moar’ – kaikkipa nuo....
                         Pois tieltäin,
                         Pois tieltäin! :|:
                  Jos et sa pulloisi juo.


Lähde: Suomi 3.4.1847.