Juokse porosein!
(Mukaelma.)
Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Juokse, porosein,
Poikki vuoret, mât!
Seista, syødæ sât
Majall’ impysein;
Siellæ verraton
Sammal ârre on.
Pæiv’ on lyhyinen
Mutta pitkæ tie,
Laulaissain nyt vie
Matka joutuen!
T^æll’ on sudet vân
Usva-majoissân.
Jos ma lentæisin,
Miten kotka tuo,
Kultapilven luo,
Ehkæ nækisin
Silmæs lemmityn,
Hûles hymyilyn.
Sydæmmeni sæ
Kohta kietoit nîn
Lemmen pauloihin
Ett’ en selviæ;
Vedæt totta kuin
Koski innostuin.
Sitten kun sun næin,
Sûrest’ ikævøin
Aina pæivin, øin
Mietin mielessæin:
On se onni vân
Kun ma sinut sân!
Vaikka kætkeisit
Lâkson kiven tâ,
Taikka porolla
Mets^æn rientæisit:
Kivet, hongat ois
Tieltæin kæypæ pois!

O[lli]. W[uo]r[ine]n.


Lähde: Kansan Lehti 19.3.1870.