Juna

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Treno – treno – traino –
juna huutaa kimeään –
rajalta jo lähdetään –
treno – treno – traino –
halki kenttäin kiidetään
keveällä mielellä –
jäipä arjen vaino
pohjolan pimeään –
juna hokee nimeään
italian kielellä
treno – treno – traino –
vikkelään edetään –
Apenniinein manner
sylkyttää sylissään –
unten kaunis tanner –
tasankoa viljavaa –
jäipä sielu vaivas –
ihana on tämä maa –
juovuttava taivas –
sinisiä vuoria
kaukana kaartuu –
tasakatot valkeat
talot ohi sujahtaa –
tuolla yli muurin
putoaa kukkia –
viiniköynnöspergolat
terasseilla saartuu
kultaisin suurin
rypälein – nuoria
sysimustatukkia
tarusilmänaisia
jumalnuorukaisia –
onko nämä maisia
mantuja – unta unta –
sadun valtakunta –
tunneliin humahtaa
juna yht’äkkiä –
huminaa kuminaa –
pimeämpi säkkiä –
juna huutaa nimeään
treno – treno – traino –
antaapa huudella –
muuten voisi suudella
täällä ken on kaino –
tottuvat jo pimeään
silmäni – äkkiä
päässäni kumahtaa –
valkeaa valkeaa –
huikaiseva meri–
riemusta veri
särkeä on sulkunsa –
treno – treno – traino –
päätäni pyörryttää
rintani halkeaa –
treno – treno – traino –
juna suuntaa kulkunsa
pitkin sinirantaa –
maininkeja vyöryttää
minne silmä kantaa
Välimeri – ihanaa –putos
kivun paino –
tämä siis on unten maa
tämä siis on Italia
rantoja sen kukkivia
kuljen onnellinen – kirajaa
pyörät – juna seisahtaa –
silmiin siintää palmuviita –
SANTA MARGHERITA.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.