Jumalisuuden salaisuus

Jumalisuuden salaisuus. 1 Tim. 3:16. Kirjoittanut Antti Mäkinen

I. Enkelien keskustelua.

»Voi synnin kuormaa, kirousta,

Mi painaa kurjaa mailmaa!

Eik’ edes tunne katumusta,

Surua synnin katkeraa,

Nuo itsepäiset ihmislapset,

Vaan kilvotellen synnissään

Niin nuoret kuni valkohapset,

Vaan paaduttavat itseään.»

Niin lausui enkel ihanainen,

Ja itki kuuman kyyneleen,

Jonk’ otti toinen taivahainen

Taltehen kulta maljaseen,

Lausuen:»Totta, liiaksikin,

Mikael, Herran sankari!

Mut ällös’ itke ihanaisin,

Vaan riennä maahan kanssani».

»Oi Gabriel», niin puhuteltu

Suruisin mielin vastasi:

»Sa maahan! Onko Jehovalta

Taas sinne määrä matkasi?»

»On, Mikael, ja ihmeellinen,

Ääretön ilosanoma,

Mi itse Tuonen kartanoissa

On synnyttävä riemua!»

»Oi, Gabriel, mik’ olla voisi

Niin suuri ilosanoma,

Mi synninmaahan valon loisi

Ja kuolemahan eloa?»

»Se rakkaus on palveltava

Jumalan kurjiin syntisiin:

Se mahdoton on aateltava:

Mut ihmisille annettiin

Jumalan poika ainokainen –

Hän syntyy neitseen kohdussa –

Ja pian kasvaa pienokainen:

Jumala ihmis-lihassa!»

»Oi, onko totta? mahdollista?

Näin onko voinut Jehova

Rakastaa kurjaa vihollista,

Ihmistä vastahakoista?»

»Niin totta kuin ma Jehovalta

Sain käskyn tämän ilmoittaa....

Pian särkyy ota kuolemalta

Ja synnin valta raukeaa.»

II. Myöhemmin Betlehemin laitumella.

Hiljaa – Oi, niin hiljaa kaikki!

Karjankellot hiljalleen

Kilkahtavat silloin tällöin,

Paimenet kun laumalleen

Öisen hetken uhrannehet

Valvoo – aatos ennättää

Kau’as: henki rukouksen

Siivin ylös lennähtää.

Silloin – katsos! Välähdystä

Tätä kirkkaan salaman –

Ukkost’ ei vaan kuulu – mistä

Loiste tuo? – ja hehkuvan

Valokehän ympäröimät

Miehet! Paimen valvojat

Vapisevat – äännetönnä –

Pelvon maahan naulaamat.

»Älkää peljätkö, mä teille

Suuren ilon ilmoitan –

ihmiskunnallekkin.» –

Enkelinen Jumalan

Lausuu:»Teille tänäpänä,

Vapahtaj’ on syntynyt,

Luojan kädet kapaloihin

Seimess’ ovat käärityt!»

Samassa kun sai lausuneeksi,

Kajahti laulu riemuisa,

Enkeli-joukon äärettömän

Taivaisin nuotin laulama:

»Kunnia olkoon Jumalalle –

Korkeudessa! Suosio

Ihmisille! Maassa rauha.»

– – Taas hiljaa! Sävel sammui jo!

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.