Jumalan virsi
Jumalan virsi. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Joko oisi se hymniä huomenen,
- jota hymisi huulet heidän;
- – täys’ oisiko mitta jo murheiden
- sekä tuskien tulvat meidän? –
- vai liekö se laulua enkelein
- tai kaikua korkeuskantelein
- eli oliko itse se Jumala,
- min kuulin ma laulua?
- Ei ollut se laulua ihmisten,
- ei laula ne laulua hyvää.
- Ei ollut se kaikua kannelten,
- oli siksi se liian syvää.
- Ei enkelilaulua ollut tää,
- yläilmahan laulupa heidän jää.
- Siis oli vaan virttä se Jumalan,
- oli kaikua korkean:
- Hyvän katkesi kytkyet, kahlehet,
- pyhä pyrkihe juhlaan jaloon
- ja sidotut sielujen aatokset
- näin pääsivät päivän valoon;
- läpi lunten ja jäiden ne murtautui,
- yli soiden ja rimpien poikki ne ui
- kevätjuhlaan, juhlahan Jumalan
- sekä toukohon taivahan.
- Hyvän vapauslaulua sävelet
- soi niinkuni taivaan torvet.
- Ne sävelet tuutivat tuntehet
- ja ne täyttää kirojen korvet.
- Tuo hymni se uskoa uudistaa
- sekä heikon se voimia vahvistaa,
- luo luottamusta se Jumalaan,
- tuo taivahan päälle maan.
- Se tekevi hyväksi ihmistä
- ja ehjää luopi se meistä
- ja se päivänä seestävi sydäntä
- sekä silmiä kyyneleistä.
- Kukin on kuin itsensä unhottais
- sekä taivaan tuutuhun uinahtais
- ja on kuin ihminen Jumalan
- kävis vasta nyt kuvahan.
- Oi ihmiset, kaikki te kuunnelkaa
- sydän-äänien kunnon kieltä;
- sitä kuunnelkaa sekä laulakaa
- jok’ ainoa Jumalan mieltä.
- On kullakin Jumala povellaan;
- kukin tulkitkoon sitä laulullaan.
- Näin taasen jo meillä on Jumala,
- on kaitsia korkea!
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.