Julistus (Juva)
| Julistus Kirjoittanut Mihály Vörösmarty |
- Sa maalles järkkymättä suo,
- Magyari, uskos, työs!
- Se kehtos on ja vaalijas
- ja hautas multa myös.
- Maan päällä on vain paikka tää,
- miss’ suotiin sulle lies;
- tääll’ elää, kuolla täytyy sun,
- vei onneen, turmaan ties!
- Tää maa on, jota kastellut
- on hurme isien,
- ja nimin uljain pyhitti
- jo vuosituhat sen.
- Tääll’ eestä kodin taistelleet
- on urhot Arpadin;
- tääll’ orjain ikeen murskatuks
- sai tarmo Hunyadin.
- Vapaus! Täällä lippuas
- veristä kannettiin,
- ja sotiin parhaat miehet maan
- ne sortui ikuisiin.
- Mut kansa, jota tuhot löi,
- mi luopui kiistoistaan,
- jos harventuikin, murru ei,
- vaan herra on tän maan.
- Eloa vaatii kärsimys
- tää tuhatvuotinen:
- »Eloon tai kuoloon!» huudamme.
- Kaikk’ kansat kuulkoot sen!
- Turhaanko verta vuotaneet
- niin monet rinnat ois,
- ja turhaan miehet isänmaan
- ne tuskiin riutui pois?
- Turhaanko järki, jäntevyys
- ja tahto tahraton
- jäis kiroukseen kitumaan?
- Se mahdotonta on!
- Viel’ aika tulee parempi,
- sen tulla täytyykin,
- jot’ anoo kansa harrasna
- suin sadointuhansin.
- Tai tulee kuolo verraton,
- jos tulla täytyy sen;
- maa silloin hautauspäivänä
- on yltään hurmeinen.
- Haudalle kansakunnan on
- muut kansat saapuneet,
- ja miljoonien silmissä
- ui surukyyneleet.
- Sa maalles järkkymättä suo,
- Magyari, uskos, työs!
- Se kantoi sun ja sortuissaan
- on hautakumpus myös.
- Maan päällä on vain paikka tää,
- miss’ suotiin sulle lies;
- tääll’ elää, kuolla täytyy sun,
- vei onneen, turmaan ties!
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.