Julistus (Genetz)
| Julistus. (M. Vörösmarty.) Kirjoittanut Mihály Vörösmarty |
- Järkähtämättä palvellos,
- Magyari, maatasi!
- Se kehtos on, se hautanas
- Sun kerran kätkevi.
- Tään ainoon paikan päällä maan
- Soi sulle sallimus;
- Täss’ elää, kuolla täytyy sun,
- Tul’ onni, onnettuus.
- Sit’ isäis hurmein kasteli
- Jo vuostuhantinen
- Ja nimin suurin, kallehin
- Pyhäksi vihki sen.
- Täss’ eestä maansa sotivat
- Nuot urhoot Árpád’in;
- Täss’ orjan kahleet katkesi
- Tarmosta Hunyad’in.
- Vapaus! Tässä kannettiin
- Veristä lippuas,
- Ja tässä parhaat miehemme
- Loputon vaino kaas.
- Mut kansa kaikki koettanut,
- Nää vaivat nähdessään,
- Jos harventuikin, murru ei,
- Rohkeena soi sen ään’:
- «Eloa vaatii kärsimys»
- «Tää tuhatvuotinen,»
- «Eloa, taikka kuolemaa!»
- Niin lausuu mailmallen.
- Turhaanko syömmet kaikki nuo
- Vert’ oisi vuodelleet,
- Ja kelpo rinnat tuskiinsa
- Maans’ eestä riutuneet!
- Ja jäiskö järki, jäntevyys
- Ja tahto tahraton
- Kirouksen alle kitumaan?
- Se mahdotonta on.
- Viel’ aika tulee parempi,
- Sen tulla täytyykin,
- Jot’ anoo kansa harrasna
- Suin sadointuhansin.
- Tai tulee kuolo verraton,
- Jos tulla täytyy sen,
- Jolloinka hautajaisissa
- Maa kaikk’ on hurmeinen.
- Ja haudallen tään heimomme
- Kaikk’ kansat saapuvat,
- Ja kyyneleitä vuodattaa
- Murheesta miljoonat.
- Järkähtämättä palvellos,
- Magyari, maatasi!
- Se kantoi sun, ja sortuissaan
- Poveens’ sun kätkevi.
- Tään ainoon paikan päällä maan
- Soi sulle sallimus;
- Täss’ elää, kuolla täytyy sun,
- Tul’ onni, onnettuus.
Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.