Juhlaruno.

Kirjoittanut Kössi Kaatra
Runo lausuttiin Kemin työväen seuran talon avajaisissa.


Terve tänne astumaan
omain ortten alle,
tällä kertaa juhlimaan
tuvall’ armahall!
Tupa uusi, uhkea,
talo, taikalinna
maksanut uskon ja
yhteishengen hinnan.
Muurahaisen lailla vaan
sitä rakennettiin,
hirsi toisen kerrallaan
ylös kohotettiin.
Nousi seinät, yleni
meidän ilo, valo,
päälle katto kohosi,
valmis jo on talo.
Siispä terve talohon
juhlamiellä kukin:
Talo meidän talo on,
yhteistyölle tuli.
Onni alla orsien
olkohon ja usko,
että usvat yöhyen
poistaa aamurusko.
Tuokoon tupa toivoja,
luokoon luottamusta,
että päiv’ on koittava,
missä yö on musta.
Kohta täällä taotaan
suurta Sampoamme,
taotaan ja liehdotaan
suurta toivoamme:
Taikaa, joka poljetun
täällä maasta nostaa;
joka ylenannetun
vapahaksi ostaa.
Joka ryysyjoukkion,
kärsivän ja kurjan,
alta turhan taistelon,
alta elon nurjan
Rauhan maille saattavi
sekä päivän valoon,
kunkin täältä kutsuvi
veljesjuhlaan jaloon.
Että kukin osansa
saisi elämästä,
jott’ei vahva heikolta
osa veisi tästä.
Ettei veli veljeyen
orja enää oisi,
eikä alla ikehen
kukaan kuolla voisi.
Terve siskot, veikkoset,
terve köyhä joukko!
Pirtti täysi, pieliset
sekä joka loukko!
Tila täällä kyllä on
joka meikäläisen,
pimeästä valohon
ylös pyrkiväisen.
Siksi kaikki suokohon
tälle toivomusta:
Uusi tupa tuokohon
maahan siunausta!


Lähde: Työmies 4.12.1903.