Juhannus
| Juhannus. Kirjoittanut Juhani Siljo |
I.
muokkaa- Pehmoinen nurmi ja tuoksu
- koivun ja tuomen kukkivan,
- vierellä virran verkas juoksu.
- Lempeät, hivelevät
- säveleet, värit väikkyvät..
- Autuas, perhona keijuva kevät!
- Kotisi, kotimaasi,
- sieluni, jäi näköpiirin taa.
- Turhaan kannoit sa unelmaasi.
- Kotimaahas ei kanna
- katsees, aikojen pitkäin taa.
- – Silmän viipyä, viihtyä anna,
- korvan levätä, kuulla
- autuus outojen ihmisten,
- omaksi onneksesi se luulla!
- Perhos-karkelo, tuoksu
- ainut pyyntösi olkoon nyt!
- Viivytä kaihosi virran juoksu!
II.
muokkaa- Sydän, rakkine rauhaton, vaikene,
- mene makaamaan!
- Jo etkö ymmärrä, mitä hyvyydessään
- täti Hurskaus manaa ja manaa,
- kun on suven juhla viel’ alussaan:
- ”Pois nuoruuden aikaa
- älä kallista kauan tuhlaa,
- mene varhain maata, lapsonen!”
- Sydän, varhemmin, varhemmin vielä
- mene makaamaan!
- Jo näithän, jo tuta sait
- ilonpitoa outojen ihmisten,
- et omaa tahtias tuntenut siinä.
- Oli mittansa, määränsä heillä,
- oli tunteet keskenkasvuiset,
- sin’ et määrääs tiennyt
- ja tuntees täytenä löi.
- Unen untuvapatjoihin kaikki hautaa,
- mitä elolta sait:
- kevättuntees häkkilinnut, mielimurtees, kaikki.
- Unen helmassa kaikki tasaantuu,
- ja sydän talttuu
- ja muhoilla alkaa levossaan
- kuin sininen enkeli siipiniekka.
- Kuin iilimato
- uni imee tuskatta, verkalleen
- pois tunneajokses, sydän.
- – Vai vaaditko, malttamaton, taas maailmaan,
- taas markkinahumuun?
- Hevon hirnuntaa sun oppia pitäis
- ja markkina-appeita rouskuttaa
- kera mustalaisluuskien saisit!
- – Sydän, varhain, varhemmin vielä
- mene makaamaan!
Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.