Juhannuksena

Juhannuksena. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Taas kauniita kukkia kantaa maa,

jota talvella peitteli hanki.

Joka lampi nyt laineita loiskuttaa

ja vapaasti rannalle roiskuttaa

taas talven valkoisen vanki.

Nyt päivät ja yöt ovat valoisat

ja kaikki niin kauniilta näyttää.

Nyt murheet mustimmat haihtuvat

ja ikävät iloiksi vaihtuvat

ja toiveet sydämen täyttää.

Oi ihana, suloinen, suvinen sää!

Se hurmaa ja hermoja huumaa.

Niin viehkeesti mieltä se viihdyttää,

vaan lemmenliekkiä kiihdyttää,

ja veri on suonissa kuumaa.

Ja poika vie neitosen siimekseen –

hän hellästi heilaansa halaa.

Hän näkyi jo vapaasti suudelleen –

ja suutelee hänt’ yhä uudelleen –,

viel’ eilen hän suuteli salaa.

Näin elämä lemmenleikissä

käy vanhaa tuttua tapaa.

Tään hurman ja huuman keskellä

on ikävä vangitun leskellä,

mutt’ – onhan rakkaus vapaa.

Ja saaressa juhannuslomalla

hän vieraan vierehen vaipuu.

On hauskaa vaimolla somalla,

vaan vangilla onnettomalla

on rinnassa kaiho ja kaipuu.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.