Juhannuksen alla.

Kirjoittanut Juhani Siljo


Haukka liiteli, laateli
Lapin vaaran yllä.
Olipa taivaalla tilaa sille
ja maassa saalista kyllä.
Käki katseli, kuunteli
oksalla hongankelon.
Kukahti, vaikeni, taivaalle tähyi
vaiheilla kaihon ja pelon:
»Haukalle kaikki on kotipihaa,
maa ja taivas ja ilmanpieli,
iskee maasta itselleen
kaiken, mitä ei jättää mieli.
Unta vainko on suvi mulle,
Kotikaihoa Lapin mailla –?
Mut, ah, muutosta aavistan:
haukanretkiä huolta vailla..
Kevään mentyä, kerrotaanhan –
käkeen muuttuvi haukan mieli,
kukunta siltä ja kaihot jää,
koti on maa, koti ilmanpieli!»
– –
Haukka saalista iski ja söi.
vaaralla huutain pitkään.
Kukahti käki, – ei auttaneet
viel’ aavistukset mitkään.


Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.