Joulusanoma

Joulusanoma. Kirjoittanut Antti Mäkinen

Pimeässä ihmiskunta

Harhaeli, kansat maan

Nukkui syvää synnin unta,

Murtamatta kahleitaan.

Joilla perivihollinen

Kaiken hyvän, totuuden

Oli heidät kytkenynnä

Orjantyöhön pahuuden.

Kasvoi synnin karvas vilja

Kirouksen hedelmää,

Missä puhtauden lilja

Kerran kukki elämää

Viatonta, taivahista –

Pahan orjantappura

Kaiken hyvän tukahutti –

Hallitsi vain kuolema.

Silloin yöstä Betlehemin

Valo kirkas leimahtaa,

Enkeli kun paimenille

Armahasti laulahtaa:

»Älkää peljätkö, kas, teille

Suuren ilon ilmoitan:

Vapahtaja ihmisille

Syntyi kaiken mailman.»

Oi, se valo kirkkahampi

Puoli-päivän paistetta:

Ihmisill’ on taivahassa

Sovitettu Jumala!

Kaikki saavat anteheksi

Kautta veren Karitsan,

Uskossa kun pakenevat

Armohelmaan Jumalan.

Oi, sen armon runsautta,

Rakkauden suuruutta!

Isä antoi ainokaisen

Rakastetun Poikansa

Sovinnoksi synneistämme,

Jolta me nyt vapaina

Synnistä ja kuolemasta

Saamme häntä palvella!

Kiitos, Isä taivahassa!

Lahjastasi suuresta!

Kuinka voisin iloksesi

Sinua nyt palvella?

Oi, Sa, yksin, Isä rakas,

Voit sen tehdä minussa.

Henkes’ kautta ijäisesti

Kätke minut Sinussa!

Jeesus rakas Veri-ylkä,

Anna minun veressä

Pesty, puhdas jäsenesi

Olla, oksa elävä

Sinussa, oi, elä Sinä,

Itse, Herra, minussa,

Anna oma hedelmäsi

Minuss’ olla kasvava!

Sinun kanssas Jumalassa

Kätkettynä elämä

Anna olla vuotavana,

Hengen voima väkevä;

Iki-elon valtasuonet

Aina olla avoinna

Sinä, Päämme, jäsenenä

Juottavana minua.

Siten Sinä, Herra, meissä,

Mekin samoin Sinussa

Pysymme ja elämämme

Kunnioittaa Sinua.

Yksin Sinun ijankaiken

Kiitos, voima, kunnia

Kaikesta sun armostasi

Jumala ja Karitsa!

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.