Joulukuusi

Joulukuusi. Kirjoittanut K. F. Wahlman

Kynttiläiset kuusessamme

Valollansa pilkottaa;

Kukin koittaa huoneestamme

Pimeyttä karkottaa.

Nuorukaiset,

Pojat, naiset,

Katsokaatpa tarkkahan!

Yhden valo varsin heikko,

Ehkä pian sammuva.

Toinen kuiskaa: kuules veikko!

Olen sua auttava;

Valoamme

Sovitamme

Yhdeks’, niin se voiton saa.

Yksi tuikkaa pohjasehen,

Toinen kohti etelää,

Yksi itään, toinen länteen:

Mikäs puoli pimeeks’ jää?

Vasta voiton,

Heiltä koiton

Päivä vie, kun kerkiää.

Lapsukaiset Suomen-niemen!

Koittakaatte pilkottaa

Lailla kynttiläisen pienen,

Pimeyttä karkottaa:

Itsestänne,

Syömmistänne,

Jokahinen puolestaan.

Valos’ yksin heikonmoinen,

Pikaisesti sammuva.

Vierestäsi virkkaa toinen:

Minä autan sinua:

Tiedän mieles’,

Taidan kieles’,

Kotimme on Suomenmaa.

Kanteloinen Väinämöisen

Vetäkäätte välehen;

Soittakaa, ett’ ajan öisen

Jouduttaisi sävele!

Ett’ei vainen

Suomalainen

Pimehissä kävele.

Yksi soittaa Tenonsuolla,

Toinen Auran rannalla,

Yksi Pohjanlahden puolla,

Toinen Savon saarilla.

Vieno henki

Sävelenki

Täyttää maamme kai’ulla.

K. F. W[a]hl[ma]n.

Lähde: Uusi Suometar 4.2.1874.