Joulu-iltana

Joulu-iltana. Kirjoittanut Immi Hellén

Katsos tupaa pientä tuolla

synkän metsänlaidan puolla.

Valkohanki katon peittää,

kuutar hopeitansa heittää

yli metsän, kinosten.

Yö on hiljainen.

Äänetönnä uinuu salo,

ikkunoista hohtaa valo.

Kuule, alta kurkihirren

soipi hyminätä virren,

jouluvirren ihanan,

hartaan, sointuisan.

Lapsilauma joulupuulla

veisaa virttä riemusuulla,

juhlii seimen pyhää lasta,

joka saapui taivahasta,

tuli armolahjoineen

heidän vieraakseen.

Äiti joulupuuron keittää,

Liisaan silmäyksen heittää:

»Siitä ilot saat sä paraat,

muille iloa kun varaat,

niukkaa naapurissa lie,

sinne kystä vie!»

Liisa lähtee ilomiellä –

vanhus yksinäinen siellä

kenties suruissansa huokaa

vailla lämmittävää ruokaa.

Liisan häntä muistellen

tie on lyhkäinen.

Yli kynnyksen jo astuu.

Vanhan himmi silmä kastuu:

»Rakas laps’, sa muistit mua!

Kristus siunatkohon sua,

yksinäisen pirttini

jouluenkeli!»

1912.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.