Jos vain minä laulaa voisin

Jos vain minä laulaa voisin

Kirjoittanut Herman Laukkanen


Jos vain minä laulaa voisin
kuin kevään lintunen,
niin parhaimmat lauluni loisin
vuoksi punatähtösen,
sille laatisin laulujen vyöstä
ylle säihkyvän seppelen,
että kohoisi katsehet yöstä
punatähtösen puolehen.
   Ah, miksi en lintunen kevään,
   ei laulajan suotuna suu
   – vain rinnassa laulelmat helää
   sekä rintahan kuoleutuu –
   ah, miksi en voi, kuni tahdon,
   minä laulaa ja laulaakin niin,
   että tunkisi sävelten aallot
   ikiorjien sydämiin.
Sieltä tahtoisin laulaen poistaa
vuosituhanten jättämän jään,
että orjankin katse vois loistaa,
sais rintansa lämpiämään
ja nousisi katse kirkas
punatähtösen puolehen
ja lähtisi aatos vilkas
luo veljien vapaiden.
   Mutt’ vaikka en laulaa mä voikaan
   ei laulajan suotuna suu,
   niin sittenkin sävelmät rinnan
   ne kauaksi kulkeutuu,
   ne tunteiden aaltoina kiirii,
   minne niiden on toivottu tie
   – ne raatajan rintaan hiipii
   ja laulajan terveiset vie.

1930


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.