Jos vain minä laulaa voisin

Jos vain minä laulaa voisin Kirjoittanut Herman Laukkanen

Jos vain minä laulaa voisin

kuin kevään lintunen,

niin parhaimmat lauluni loisin

vuoksi punatähtösen,

sille laatisin laulujen vyöstä

ylle säihkyvän seppelen,

että kohoisi katsehet yöstä

punatähtösen puolehen.

   Ah, miksi en lintunen kevään,

   ei laulajan suotuna suu

   – vain rinnassa laulelmat helää

   sekä rintahan kuoleutuu –

   ah, miksi en voi, kuni tahdon,

   minä laulaa ja laulaakin niin,

   että tunkisi sävelten aallot

   ikiorjien sydämiin.

Sieltä tahtoisin laulaen poistaa

vuosituhanten jättämän jään,

että orjankin katse vois loistaa,

sais rintansa lämpiämään

ja nousisi katse kirkas

punatähtösen puolehen

ja lähtisi aatos vilkas

luo veljien vapaiden.

   Mutt’ vaikka en laulaa mä voikaan

   ei laulajan suotuna suu,

   niin sittenkin sävelmät rinnan

   ne kauaksi kulkeutuu,

   ne tunteiden aaltoina kiirii,

   minne niiden on toivottu tie

   – ne raatajan rintaan hiipii

   ja laulajan terveiset vie.

1930

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.