Joroisista tammikuun 18 p. 1872
| Joroisista tammikuun 18 p. 1872. Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
– Joroisista tammikuun 18 p. 1872. Talvi on alkunsa kulkenut meillä niinkuin muuallakin, jonka ensimäiset lumisateet putosivat sulaan maahan ja toisia sen jälkeen. Vähän oli jo pakkaistakin, että järvet jäätyivät, ja vähän taisi tulla autioille kynnöksille routaakin; vaan purot ovat laskeneet vettä, josta oli tullut ylännejäätä puroihin autioille paikoille. Järvien jäitä niiden ohunna ollessa satanut lumi on painanut veteen, että ovat jäät vetisiä. Tuulia on ollut vähän ja pyryjä, että on aitain korkuisiin nietoksia paikoin. Tammikuun alussa suoja-ilmoja, vaan usein tiet huonoja yleiseen koko talvena, eivätkä lumien vetäjät ole joutaneet ihan virkaheitoksi. Veteviä ja kosteita ilmoja on usein ollut ja sateita, että puun päällä on usein ollut nilajäätä, joilla puussa seisomisen sanovat vanhat merkitsevän tulevana kesänä puun märkyyttä ja sadetta. Joulu kului rauhallisesti, eikä kirkossa taitanut olla monta juopunutta; vaan eivät kylät ole kirveittään, eivätkä talot tarpeittaan. Jouluna oli hyvä kulkukeli, kirkossa paljon rahvasta, jota lienee ollut vieraista pitäjistäkin. Aisakellolla ajaminen taidetaan pitää parempana arvon ja kunnian ansiona eli varallisuuden näyttömerkkinä, kuin rinnoilla tyhjät taskukellon viljat. Joulupäivänä varkaatkin tarvitsivat aisakelloja, kuin kirkkorekien aisoista sanottiin kaksi varastetun; vaan varas otti lampuodilta ja mökkiläiseltä pois sen kalun, jota he eivät tarvinneetkaan, eikä sen hukkautumisesta köyhdy. Uudenvuoden päivänä taas samoin vietiin tuvalta täkki muutamalta mökin nuorikolta, jolla ei suoja-ilmana olisi ollut vilu ilman täkittäkään. Vaan joulukuun alussa varastettiin muutamalta vaskisepältä hopealusikoita ja piippu, kultasormus ja vaatteita, joiden joukossa oli merkillinen miehen nuttu, kudottu, toisella puolella punasella ja toiselta puolella mustilla kuteilla, joiden tavarain arvo on ollut satoja markkoja. Terveys on ollut jotenkin hyvä, vaan huonokuuloisia on ilmaantunut, joka vika on usein ollut parantumaton. Kerran papit pitäjistänsä tiedustelivat sokeita ja huononäköisiä; sitte esivallan painetuita kirjoja toimitettiin. ”Silmätautien estämiseksi”. Vaan jos silmä on hellä, niin korva on arka; olisipa yhtä tarpeellinen saada tietoa huonon kuulon ja kuurouden syistä, kuulon suojelemisesta ja huonon kuulon auttamisesta, jospa vaikka korvan rakennuksestakin. Ehkä rahvas ei ole innokkain halajamaan ja ottamaan tarpeellisia tietoja terveyden hoidosta paremmin kuin muistakaan asioista, vaan tarjoojata ei syytetä salaamisesta ja kätkemisestä.
Leivän ulottuvaisuus viime vuotena on tuntunut Joroisissa hengellisessäkin asiassa, kuin on rahvas ostanut pitäjän tarvista varten olevalta kirjavarastusta (erittäin se, joka kansakoulussa on tarvittu), enemmin kirjoja kuin ennen: 250 piplianhistoriaa, enempi kuin 100 katkismusta ja samoin enempi 100 aapiskirjaa, muutamia kymmeniä virsikirjoja ja muutamia uusia Testamentejä sekä hiukan muitakin kirjoja; lieneepä ostettu muuallakin. Muissa kauppapuotiloissa yhteensä lienee vähintäin ollut 290.000 markan arvoinen tavaraliike, josta vaan 1/400osa kirjoja.