Joroisista helmik. 12 p.
| Joroisista helmik. 12 p. Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
– Joroisista helmik. 12 p. Alkupuoli talvea oli leuto, vähittäin sateli lunta, jäät huonot ja vetisiä, purot juoksivat, lätäköt metsissä olivat sulana tammikuun keski-aikaan; vasta Heikinpäivän aikaan näytti talvi oikein voimiaan, vähän tuiskasi ja sateli lunta, välistä (tähän asti lyhyt-aikaset) kovat pakkaset. Kuopion markkinoita auttamassa kävi täälläkin rahvasta hevosineen; vaan tultua joutui seutukunnan isoksi vahingoksi sieltä nykyinen ”hevos-tauti”; enin osa hevosia on potenut, monta jo kuollut; monella mökkiläisraukalla ainoa hevonenkin ja toinenkin Tämä asia on maakunnalle vahingoittava, sillä hevonen on ollut perekunnassa ainoa turva. Nytkin olisi jo syy tuta hirmuista kostovitsaa Jumalalta ja synnissä paatuneiden sydänten armollista kuritusta. Ei mikään Jumalan lahja liene suurempana synninharjoituksena pidetty, kuin hevonen; sen vaihtajoilla keskenään ei liene ollut petoksella vahingoittamisella mitään määrää, ei sen työllä kiusaamisella ja kurjuudella (sanotaan muutaman rahaatekevän pitäjäläisemme panneen matkalle kuormaksi 120 leiviskätä); kesällä työssä taas usein säälimättä tehdään eli tiettäjiltä pakotetaan leväten huonolla laitumella; seisoo ulkona juopunutta odottaissa, sitte kärsii ruoskaa ja kiidättää teille; taas holhotaan ylenpalttisesti ylpeydestä, raviten usein työmies-paran puutokseksi; virheen ja vian saatua, jätetään holhomatta virheelliseksi, turvaten vaihtamiseen ja pettämiseen. Monta muuta syntiä surutoin kansa sokeudessaan hevosen kanssa on tehnyt, joita kärsimästä jo Jumala väsynee.