Joroisista 28 p. toukokuuta
| Joroisista 28 p. toukokuuta. Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
Joroisista 28 p. toukokuuta. Nyt on meilläkin jo kesän alku käsissä. Talvikaan ei ollut liian pitkä: vaikka järvet jäätyivät viime syksynä tavallisella ajalla, ei lunta ollut vielä viime helmikuun alussa kuin kirjavana mailla ja jäät olivat aivan lumetta. Jonka tähden ei rekikeli tullut ennen kuin helmikuun keskiaikana, ja ulottui samaan aikaan huhtikuuta. Lunta ei satanut paljon, toisinaan oli pyry-ilmoja. Huhtikuun lopulla oli kahdesti vähän suojaa, nimeksi vesisadettakin, joka aukioilla mailla kulutti lumen, ett’ei jäänyt kuin suurempiin kinoksiin ja ahdinkopaikkoin. Näiden sulamista viivytti toukokuun loppuun kestävät kovat yöpakkaset, että toukokuun loppuessa vasta viimeiset lumetkin loppuivat. – Raavaan ruoan puutos oli täällä hyvin tuntuva; muutamilta sanotaan ruoan puutteen kuolettaneenkin eläimiä. – Kalansaalis on vielä ollut peräti huono. – Rukiinlaihot, tavalliseen aikaan kelvollisella siemenellä kylvetyt, näyttää tavallisille, – vaan on huonojakin. Kevätoukoja ei toukokuussa tehty vielä kuin nimeksi, eikä niillenkään ole pohja- ja itätuuliset ilmat paljon idättävää lämmitä antaneet, jonka tähden maamiesten rinnoissa tykkii pelko ja toivo. Vaan mitä seurannee? – Rasittava yskä on ollut melkeen yleinen. – Onnettomia tapauksia on ollut vaan niitä kuin viina vaikuttaa, ja pahoja töitäkään ei mainita muita kuin vähän juopuneiden seuroissa. Jaa – meilläkin saatiin seuraamme viime vuotena pois ollut ystävä, paloviina, joka syntymä- ja tuloaikoinaan, niissä paikoin joissa tehtiin tilaa hänen liikkuakseen, sivistystä ja raittiutta ponnisteli ulos seuduiltansa ja pyrki vieraaksi miltei huonoimpiin mökkilöihin. Viinan kumartelijat viettivät monet päivät ja viikkokaudetkin herransa palveluksessa, jollen uhrattiin vähistäkin varoista. Ei mikään herra kanna niin suuria ja painavia veroja orjiltansa – sekä keittäjiltä että janoovilta – ja saa niitä niin helposti. Se ottaa kallista aikaa, ruumiin voimaa, tajun ja älyn, oman tunnon, paitsi tavaraa – viepi lakinkin miehen päästä. Mutta kuka voi lukeakaan kaikki sen kamalat tuotteet! – Meillä tämän hirmuherran palveluksessa muun muassa täytyi miehen talvi-yön jäädä pakkasessa jäälle, ja tiedottomana virheellisesti paleltua. Naapuripitäjässä sanotaan sillä tavalla toisen orjan uhranneen henkensäkin. Mutta kuultuansa Helsingissä loukkaavia sanomia, alkaa nyt tämä kontio oleskella keittäjäin kotona eli lymypaikoissaan. Vaan on tällä nuori pulskas veli kasvamassa, olut nimeltään, ja punaposkinen sisar vanne-hameessa, kahvi, jotka myös kantavat hyvän rahaveron – köyhänkin taskusta. Ja jos saadaan vanhempi veli tarkemman holhojan alle, niin kyllä nuoremmalla, miten jo on osoittanutkin, näkyy olevan kykyä kantamaan joitakuita muitakin veljensä ”vero-parseelia”.
Lähde: Suomen Julkisia Sanomia 9.6.1864.