Joka toiselle kuopan kaivaa lankee itte siihen

Joka toiselle kuopan kaivaa lankee itte siihen. Kirjoittanut anonyymi

Yhessä Londonin esikaupunkissa asui yksi köyhä päivämies. Hänellä oli vaimo ja lapsia joita hän työllänsä elätti. Tämä päivämies sai kerran tain kauhian ajatuksen mieleensä, että hänen piti pelastamaan ittensä tästä rasittavaisesta kuormasta ja päätti myrkyllä lopettaa vaimonsa ja lastensa hengen. Tällä mielellä osti hän siis yhen lampaanreiden, valoi sen päälle sitä pahinta myrkkyä, vei sen kotia ja kaski vaimonsa paistaa sen Sunnuntaiksi koska hän lapsinensa taisi syödä siitä, että ei hän itte silloin aikonut kotio tulla. Sitte meni hän tieheensä eikä tullutkan Sunnuntaina kotio. Vaimo kotona ollessa paisti kyllä lampaanreiden; mutta kuin ei miestä kuulunut, ei hän niinkuin hyvä vaimo tahtonut yksinään lastensa kanssa herkullisesti elää, vaan valmisti heillensä muuta ruokaa, ja jätti paistin kajomata.

Maanantaina tuli mies kotio nähdäksensä mitä myrkky oli vaikuttanut. Hän oli jotakin hämmästynyt koska hän näki vaimon terveenä, ja kysyi siitä kuinka hän voi ja jos he olivat syöneet lampaanpaistin. Kuultuansa ettei näin tapahtunut vihastui hän, ja käski heidän syömään paistin nyt täksi päivälliseksi. Mutta ittiänsä vasten oli hän luonut muutaman kalan myötänsä jotka hän antoi paistaa.

Ei vaimo rukka viellä mitään äkännyt asian pahuudesta ja teki miehen tahdon jälkeen. Viattomuudessansa otti hän rasvan kuin niitä paistassa oli tihkunut, paisto kalat siinä ja vei miehellensä, joka kohta ahneesti nieli nämät.

Tällä välillä lämmitti hän myös paistin, toi sen pöytään ja leikkasi siitä ittellensä ja lapsillensa. He hankkesivit jo syömään tästä – mutta Jumala pelasti heidän tästä onnettomuudesta ja varjeli noiden viattomain hengen. Sillä mies, joka jo oli syönyt kalansa, kysyi vaimoltansa millä hän net oli paistanut. Ja kuultuansa että vaimo oli tehnyt tätä paistin rasvalla, huusi hän: Minä oleman kuoleman mies! Hädässä tunnusti hän nyt hänen kauhian tekonsa – Heti tuntuivat myös vaivat jotka se kova myrkky vaikutti hänen ruumiissansa. Hän eli viellä sitte kaksi tiimaa joina hänen ruumiinsa surkiasti piinattiin. – Hänen omatuntonsa tuotti hänelle helvetin ahdistuksen, katsellen aivottua työtänsä ja silmäellen hyvää vaimoansa ja viattomia lapsiansa – ja näin hän kuoli viimmein sen häpiällisimmän kuoleman kuin hän niin hyvin oli ansainnut.

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 17.2.1827.