Joka-aikanen kuoleman muistaminen

Joka-aikanen kuoleman muistaminen.
(Lapsen virsi.)
Kirjoittanut Antti Räty


Ken tiesi kuinka lähellä
Mä kuolemata kuljen,
Jos vaikka tällä päivällä
Lakastununna ollen,
Kuin lehti maallen langennut,
Saaliiksi surman joutunut.
Manalan vierahaksi.
Sill’ olen nähnyt usiasti,
Kuin moni lapsukainen,
Jot’ aamusella armaasti
Syleili vanhempainen,
Ehtooll’ oli jo kuollunna,
Ja ruumis varsin valjuna,
Maan alle kätkettävä.
Näin rakkahin mun Isäni!
Jok’ asut taivahassa,
Minunkin nuoruus-ikäni
Ei liene ta’attavassa;
Siis anna muistan ainian,
Jos mitä täällä toimitan,
Pois lähtöäni täältä.
Jos luotu olis lapsena
Mun elämäni päättää,
Vanhemmistani erota,
Ja ystäväni jättää;
Niin rukoilen mä Sinua,
Isäni! korjaa minua
Tykösi taivahasen.
Vaan olisikko tahtosi
Mun kauan elääkseni,
Niin suo Sinullen pyhäksi
Käyttäisin elämäni,
Ja tapahtukoon tahtosi,
Mä tahdon olla lapsesi,
Ja seurata Sinua.

A[ntti]. R[äty].


Lähde: Maamiehen Ystävä 9.5.1846.