Joka-aikanen kuoleman muistaminen

Joka-aikanen kuoleman muistaminen. (Lapsen virsi.) Kirjoittanut Antti Räty

Ken tiesi kuinka lähellä

Mä kuolemata kuljen,

Jos vaikka tällä päivällä

Lakastununna ollen,

Kuin lehti maallen langennut,

Saaliiksi surman joutunut.

Manalan vierahaksi.

Sill’ olen nähnyt usiasti,

Kuin moni lapsukainen,

Jot’ aamusella armaasti

Syleili vanhempainen,

Ehtooll’ oli jo kuollunna,

Ja ruumis varsin valjuna,

Maan alle kätkettävä.

Näin rakkahin mun Isäni!

Jok’ asut taivahassa,

Minunkin nuoruus-ikäni

Ei liene ta’attavassa;

Siis anna muistan ainian,

Jos mitä täällä toimitan,

Pois lähtöäni täältä.

Jos luotu olis lapsena

Mun elämäni päättää,

Vanhemmistani erota,

Ja ystäväni jättää;

Niin rukoilen mä Sinua,

Isäni! korjaa minua

Tykösi taivahasen.

Vaan olisikko tahtosi

Mun kauan elääkseni,

Niin suo Sinullen pyhäksi

Käyttäisin elämäni,

Ja tapahtukoon tahtosi,

Mä tahdon olla lapsesi,

Ja seurata Sinua.

A[ntti]. R[äty].

Lähde: Maamiehen Ystävä 9.5.1846.