Johannes Takaselle.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Oi, kallis henki! ihanteen
Kun tunsit jaloimman.
Ja aattehesi muotoineen
Soit nähdä maailman.
Vaikk’ kuljit maille Tiberin
Ihaamaan aarteitaan,
Niin muistit isäinmaasikin
Ja piirteet pojistaan.
Loit maalles kasvot kalpeat
Tuon kainon Ainonkin,
Min vapautta halvemmat
On pelkät tiedotkin.
Oi, paimen! veitses katkesi,
Tuo lahja peritty, –
Kun terään kivi karahti,
Suoleipääs kätketty.
Kuitenkin luona ihantees
Sä kerran unhoita
Aineessa mitään kärsinees,
Ikuinen toivossa!


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.