Ilo-Laulu Jesuxesta/Jesuxen kärsimisest Krydimaasa
Ilo-Laulu Jesuxesta VIII: Jesuxen kärsimisest Krydimaasa Kirjoittanut Mattias Salamnius |
Cap VIII.
JEsuksen kärsimisest krydimaasa.
KOsk' oli syötynä Karitsa /
Kiitos virsi veisattuna /
Läksi Luoja koht tuvasta /
Huolen kansa Huonehesta;
Olkeni Ojan ylitse /
Yli Kidron kiiruhusti /
Yli Kidron yrti maahan /
Jos’ oli ollunna usehin /
Ollehet Opetuslapset.
Palio matkalla puheli /
Saneli suru sanoilla.
Kosk’ oli tullut krydimahan /
Eroitti Opetuslapset /
Itse kulkepi edemmä /
Kanssa kolmen kiiruhtapi.
Pyhä Pietari puheli /
Jakobi jalo saneli /
Sekä jutteli Johannes:
Mit’ on mielisi suruinen /
Sydämmesi surkiainen?
Vastais Luoja lempehesti
Puheli Isä parahin:
Tott on tulluna minulle /
Jopa hetki joutununna;
Saapi surma vierahaksi /
Tuoni tuottapi murehen /
Jota ennustin edellä /
Saarnaisin sanoin usein
Vapisit Lädet vakaiset /
Värisit pyhimmät Polvet /
Sydän syngiä surusta.
Erkani vähän edemmä /
Käski valvoa visusti /
Ettei sortuisi suruhun /
Kaatuis ala kiusauksen.
Painui kohta polvillensa /
Kaatu pitkäksi Ketohon /
Kaunihillen Kasvoillensa /
Ala kuorman angarimman /
Rukoellen raskahasti /
Välttäis surman surkeimman;
Abba / armahin Isäni /
Jos se kelvane sinulle /
Poijes mengöhön minulda
Tämä Kalkki katkerampi.
Kohta kulkepi takaisin
Luoksi Lastensa läheni /
Löytäpi lepäjämästä.
Siinä soimais Simonita:
Käski valvoa vakaisin /
Rukoella runsahasti /
Ettei sortuisi suruhun /
Kaatuis ala kiusauksen.
Liha heikko hämmendäpi
Hengen aldihin aniet.
Kohta kulki jällehensä
Astupi Isän etehen;
Aivan armahin Isäni /
Jos ei välttä sopine /
Kalkki juoda katkerampi /
Tahtosi tapahtukohon.
Tulduansa toisen kerran /
Löysi Lapsensa levolda /
Siinä Simoni häpeisi /
Eikä [julkia] Johannes /
Jaksa [Jak]obi jutella.
Kulki k[erra]n Kolmannengin
Armahan Isäns etehen /
Rukoellen raskahasti:
Armahin minun Isäni /
Käännä Kalkki karvahimbi /
Julma juotava vähennä /
Jos Niin kelpapi sinulle.
Annettu ylen Isäldä /
Vihan ala viskattuna /
Kovan Kuoleman käsisä /
Hijyn Helvetin kidasa
Teki työtä työlähindä.
Hiki tiukkui hartioista /
Vieryivät Vesipisarat /
Vieryivät veren Näköisnä.
Pesepi pahimman Nurmen /
Joka kauvan kastettuna /
Virhiksi Veren vioilla /
Aina-asti Abelista /
Kain lyödystä kädellä.
Täsä työsä työlähäsä /
Engeli edes tulepi /
Lohduttapi luojaansa /
Vaivan alla vahvistapi.
Koska nousepi Ke[dosta]
Tulepi tygöt omai[nsa]
Nukkui Simoni s[uru]sa /
Johannes uhehen [ju]uttui /
Jakobi jalo väsynyt.
Luoja lausupi sanaksi /
Puhupi Isä ihana:
Mitä Simoni makajat /
Jakobi jalo lepäjät /
Unda ottelet Johannes?
Ei nyt aika maata anna /
Vaara vaikia levätä;
Parvi joutupi pahimpi /
Pettäjä edellä parven /
Aivan astuvat lähemmä.