Jesuksen syntymisestä

Jesuksen syntymisestä. (1 luku Ilolaulussa Jesuksesta) Kirjoittanut Mattias Salamnius

Kansa outoja anoopi,

Ikävöitsee ilma kaikki

Menot kurjat kuultaksensa,

Saadansa sadat sanomat:

Vaan ei tottele tosia,

Tutki tarpehellisia,

Kuinka kulki suuri Herra,

Luoja itsensä alensi,

Joutunut Jumalan poika

Alemmaksi enkeleitä;

Ylimmäisnä ollessansa,

Alas astui taivahasta

Tänne syntisten sekahan,

Näin samos sana lihaksi,

Otti Herra orjan muodon,

Kun oli ennen ennustettu

Herra hengeltä hyvältä,

Miesten kautta kaunihitten,

Patriarkkojen pyhien.

Kosk’ oli aika joutununna,

Määräpäivät päättynynnä,

Saattoipa sanan edellä,

Kantoi kaunis Gabrieli,

Herran enkeli ihana,

Natsaretin neitoselle,

Maarialle mielehisen:

Tulla Luojan tuottajaksi,

Äitiksi ison Jumalan,

Ilman miehen yhteyttä,

Herran voiman varjoomalla.

Ajan aivan joutuessa

Suuren syntyä Jumalan,

Käypi käsky keisarilta,

Esivallalta varoitus,

Aivan uusi Augustuksen,

Vetävä veron tekohon,

Ruomista rahan anova,

Jonka alla Juudan kansa

Elääpi ajalla sillä,

Ilman vallatta omatta,

Niinkuin ennen ennusteli,

Jaakobi jalo saneli.

Kukin kulki kaupunkiinsa,

Lipoi linnahan omahan,

Ala riensi arvionsa.

Joosefi jalo saneli,

Maarialle muistutteli:

Pitäis mennä Bethelihin,

Ala arvion asua;

Valmistit vaeltamahan.

Läksit kahden kulkemahan.

Joutuupi Jumalan äiti

Betlehemin pellon luoksi,

Kulki kohta kaupunkihin;

Vaan ei tuttane tuvissa,

Kammioihin käskettäne,

Ei suoda siaa salissa.

Itse ukselta isäntä,

Alta harjan halliparta,

Katsoi pitkin peukalonsa,

Kohden korsua kökötti,

Tallin usta tarkoitteli:

Siellä saanette sianne,

Majan köyhät matkamiehet;

Isot istuvat tuvissa,

Pöyhkeämmät pöydän päissä;

Korsuhun kovalykkyiset,

Pihattohon pienemmäiset.

Noi teit tallihin tilansa,

Luoksi luontokappalitten,

Aasien asuinsialle.

Syntypäivä päälle käypi:

Syntyi soimessa Jumala,

Herra pahnoilla parahin!

Toiset silkissä sinisnä,

Punaisena purpurassa,

Kulta kiiltävä käsissä,

Sormissa kivet koriat!

Herra heinillä suloinen,

Kapaloissa kaunis Luoja.

Isä istui taivahassa,

Äiti valjussa vajassa;

Neito ruokkiipi nisällä

Kaitsiata kaiken luodun;

Jesus itkeepi va’ussa,

Itse pilviä pitävä,

Hallitseva taivahia.

Aasi tunteepi apunsa,

Härkä Herransa havaitsi,

Vaan ei pojat Bethlehemin.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.