Jerusalemissa

Jerusalemissa. Kirjoittanut Irene Mendelin

On koolla korkea raati,

Ja rahvas se raivoaa,

Se jano o verta ja surmaa –

Ja syyttömän kuolemaa.

Ja tuomarinistuimella

Pilatus on mietteissään,

Totuutta etsivi – mutta

Se liukuvi käsistään. –

Mut hornan henget ne valmistaa

Kauneimman helvetin nielun

Varalle Kaifaan sielun.

On koolla korkea raati,

Se syyttömän tuomitsee.

Ja päivä pilvehen piilee

Ja luonto se huokailee,

Ja köyhä, pienoinen parvi

Se seisovi mykkänä,

Näin siltä kaikki on viety

Tuki, toivo ja elämä. –

Oi auta, Jehovah suuri,

Suo toivoa hiukkanen!

Näin ethän salline kuolla

Sa turvamme ainoisen?

Nyt peittää pimeys kansan

Kun pyhin on poljettu,

Kun vankkaan kalliohautaan

On toivomme suljettu.

***

On yö.

Se köyhä ja pieni parvi

Se ompi niin onneton.

Ei tohdi se toivoa aamua uutta,

Ei luottaen vartoa vastaisuutta –

Se on orpo ja puoleton.

Sen nuoret ja kauniit toiveet

Ne raukesi tyhjihin.

Ne raukasi tuonelan tahmea talma,

Ne katkasi kolkko ja kalsea kalma

Käsin kylmin ja rautaisin.

Se tahtoi se pieni parvi

Myös valona valistaa.

Sen aatos kotkana kauas kulki,

Totuuden tahtoi se tuoda julki –

Tahtoi nousta ja nostattaa.

On yö

Niin musta ja synkän synkkä.

Pien’ parvi se surren käy.

Niin raskaasti huokaapi latvoissa myrsky

Ja rannoilta vastaapi aaltojen hyrsky,

Ja ei loimoa päivän näy.

On yö. –

Oi auttaos, Jehovah suuri,

Ja voimoa meihin luo.

Kas toivomme meiltä nyt vaino se kaasi,

Mut vieritä, vieritä haudalta paasi,

Ja sun päiväsi paistaa suo!

On yö. –

Mi väike ja kirkas loiste

Kuin pitkäisen leimahdus!

Pois loistava enkeli paaden se siirtää

Ja kultainen päivyt se taivasta piirtää, –

Surun suistavi siunaus. –

Sa pieni ja ylväs parvi,

Ei ain’ ole aika yön.

Voit toivoa kaunista aamua uutta,

Voit luottaen vartoa vastaisuutta

Lemmen voimalla sekä työn!

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.