Jeftan tytär.
(Tuom. kirja XI, 29–40.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Mitä itkevät impyet Israelin?
Kovakohtaloisuutta Gileadin.
He itkevät turmaa Jeftan talon
Ja neitsyyttä Jeftan tyttären jalon. –
Nous Mispasta Jeff, se sankari uus.
Hänet Gilead johdattajakseen huus.
Bene Ammonin heimoa vastaan juuri
Gileadill’ on kostosota suuri.
Koko Gilead taistohon valmistuu.
Mut johtajan Jeftan aukevi suu:
«Suur Jahve! Jos Ammonin rivit taitan,
Palatessani Sinulle uhrit laitan.»
«Mink’ ikäni kodissa ensiksi nään,
Se polttouhrikses pyhitetään.»
Hän lausui, ja laumat Ammonin lasten
Pian sortui iskuista voimakasten.
Ain’ Aroerista Minnithiin
Kakskymmentä kylää poltettiin.
Väki lauloi: «Tuima on aavikon ahve,
Mut tuimempi tulesi, väkevä Jahve.»
On hukkunut tuleen ja miekkahan
Sukukunta nyt Ammonin viekkahan.
Käy kotihin miehet Gileadiittain,
Ja riemu on riveissä veristen viittain.
Ylistykset Jeftan sankarityön
Ne kaikuvat joukoissa kaiken yön.
Mut Jefta kun Mispasta kotinsa löytää,
Tytär, ainoa laps, hälle vastaan töytää.
Tuli taminehissa hän soittajan
Sekä tanssien ratoksi voittajan.
Isä, reväisten vaatteens’: «oi tuhoa talon,
Kun sun näen ensiksi, silmäini valon.»
«Suru murtaa mun, lapseni kaunoinen.»
Ja hän kertovi hälle sen lupauksen,
Hän kertovi vaikerrellen lastaan,
Mut tytär se virkkaa hänelle vastaan:
««Ja jos sinä Jahvelle avasit suus,
Pyhä lupaus täyttää on velvollisuus;
Sun tyttäres kohtalon kovuuden kantaa
Ja polttouhriksi itsensä antaa.»»
««Toki yks suo neidolle nuorelle:
Suo mennäkseni mun vuorelle,
Kera muiden neitojen tahtoisin vielä
Kaks kuukautt’ impenä itkeä siellä.»
«Niin menkää.» Ja Gileadin neitoset
He surivat vuorilla keitoset.
Kaks kuuta oli aika sen surunjäyteen.
Ja sitten se lupaus pantiin täyteen. –
Sitä itkevät impyet Israelin:
Kovakohtaloisuutta Gileadin;
He itkevät turmaa Jeftan talon
Ja neitsyyttä Jeftan tyttären jalon.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.