Jeesus Poika Jumalan

Jeesus Poika Jumalan. Kirjoittanut Simo Korpela

Jo harhas heitä, huima järki,

Ja arvostelut Jeesukseni

Mink’ olennon niin synti särki,

Tiet tajuisko se taivasten!

Viel’ ymmärrä et maailmaa,

Oi kuinka sitte Jumalaa!

Niin, etpä edes pientä kukkaa.

Ken sinuun luottaa, tiensä hukkaa.

On tuulta vaan sun suuret saarnas,

Jos Herran teitä mestaroit,

Ja rikki raukee vahvat vaarnas

Ja rakennus, min luoda koit.

Sä suljet etsiviltä tiet,

Tien löytäneet taas harhaan viet

Ja kiven nälkäiselle näytät,

Teet tyhjäks’ sydämen, pään täytät.

Siks’, kristitty, oi ällös usko

Sä järjen ihmisjeesukseen!

Tuo usko se on illan rusko,

Kajastus päivän laskeneen.

Sit’ aina seuraa kylmä yö,

Sen hämyiss’ sammuu hengen-työ,

Ei rakkaus saa voimaa siitä,

Sen toiveet haudan taa ei riitä.

Mut kristitty, oi usko, usko

Sä Herraan Jumal-ihmiseen!

Se usko se on aamurusko

Ja päivän hohde sydämeen.

Se kiitoslauluin täyttää suun

Ja antaa voimaa taisteluun

Ja sammuttaa voi saastaan pyyteen,

Niin avaa portit ijäisyyteen.

Tää usko mailman voittajiksi

Vei Herran halvat oppilaat.

Se vainioiksi viljaviksi

Loi hengen laihat peltomaat,

Ja maasta maahan yhä vaan

Se kantaa siunauksiaan.

Siks’ linnat lujimmatkin aukee

Ja esteet vaikeimmatkin raukee.

Ja kerran – kenties kohta aivan –

Tää usko valtaa kaiken maan.

Ja aika vääryyden ja vaivan

Niin vaihtuu aikaan auvoisaan:

Niin murha-aseet kauhiat,

Nuo kirouksen kantajat

Työaseiks’ rauhan rakkaan lyödään.

Niin vihdoin onnen-leipää syödään.

Ei kansa nouse kansaa vastaan,

Ei ryöstä riistaa toiseltaan.

Nyt vahvempi kuin äiti lastaan

Ain’ heikompaansa hoivaa vaan.

Oi Jeesus, Poika Jumalan,

Oi Vapahtaja maailman,

Jo astu, astu voiton teille

Ja aika onnen anna meille!

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.