7. Jeesus-nimi.

Kirjoittanut Simo Korpela


Sun nimes, Jeesus, suloinen ja suuri
On mailman elämä ja valkeus;
On toivon määrä, uskon elin-juuri
Ja rakkauden vahva perustus.
Sit’ ilman ruovon lailla häilyn, horjun,
Sen kautta helvetinkin vallat torjun.
Se toivon määrä on ja kirkas tähti,
Jot’ ihaillen ei sielu kylläks saa.
Sua etsimähän idän viisaat lähti,
Kun löysivät, heill’ aukes rauhan maa.
Kun sydämeen tään tähden valo loistaa,
Sielt’ usvat ajallisuuden se poistaa.
Siit’ usko syntyy, kasvaa, mailman voittaa
Ja kotkan lailla maasta kohoaa.
Ei miekka, tulikaan voi vahingoittaa,
Kun sydän Jeesus-nimeen uskaltaa.
Niin sortuu synti, kuolon pelko raukee,
Niin autuus ilmestyy ja taivas aukee.
Se rakkauden lähde, alku, voima.
Se sodan sammutti ja rauhan toi.
Hurskasten riemu, pyhäin ihannoima,
Ijäisyys-rauhan kirkas aamukoi.
Kun riita riehui, viha kansaa raasi,
Tään nimen voima vihan vallan kaasi.
Siks yhä vahvistuupi rauhan valta,
Jumalan perhekunta suurenee.
Jo Jeesus-nimi kaikuu kaikkialta,
Vaikk’ viha raivoaa ja kiukuitsee.
Ja kerran suuri rauhan päivä koittaa,
Jok’ kaikki yhdistää ja kaikki voittaa.
Niin kerran luot sä, Jeesus Kristus jalo,
Sanallas uudet taivallat ja maan,
Miss’ vanhurskaus vallitsee ja valo
Ja vihan valta sammuu kokonaan,
Ja missä kaikki veisaa virttä uutta
Ja kiittää Jeesus-nimen suloisuutta.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.