Jeesuksen rakkaus

3. Jeesuksen rakkaus. Kirjoittanut Simo Korpela

Rakkauden, armon lähde

Jeesus ompi pohjaton.

Ken ois kuollut syntein tähden,

Niin kuin Jeesus kuollut on!

Ken ois eestä pilkkaajainsa,

Vainoojainsa, murhaajainsa

Antautunut kuolohon!

Jeesus on sen yksin tehnyt,

Yksin hän, ei kukaan muu.

Hän on vaivat, tuskat nähnyt,

Joit’ ei kertoa voi suu.

Nöyränä hän kaiken kantoi,

Nöyränä hän henkens’ antoi,

Vuoteenansa ristinpuu.

Minkä tähden kaiken vaivan

Jeesus sitten kärsii niin?

Kärsii rakkaudest’ aivan

Meihin, kurjiin syntisiin.

Jeesus astuu kuolon vaivaan

Meille avatakseen taivaan;

Meidän tähden kärsii niin.

Suotta, syntinen, siis kysyt

Auttajaa viel’ epäillen.

Suotta kuorman alla pysyt,

Vaikka Jeesus kantoi sen.

Armostansa aina kuulet,

Kuinka epäillen siis luulet:

Ei se kuulu minullen!

Armo kuuluu sulle juuri,

Sulle, raukka, kuitenkin.

Jonka rintaa tuska suuri

Kalvaa liekein polttavin.

Kaikkein synnit Jeesus kantoi,

Kaikkein tähden itsens’ antoi

Ristin kärsimyksihin.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.