Jeesukselle kokonansa

36. Jeesukselle kokonansa. Kirjoittanut Simo Korpela

Jeesukselle siunatulle

Antau, sielu, kokonaan!

Kokonansa hänkin sulle

Itsens’ uhras kuollessaan.

Kokonaan hän syntis kantoi,

Saadakseen sun itselleen.

Kokonaan ne anteeks antoi,

Kasteess’ ottain lapsekseen.

Jeesukselle kokonansa.

Siinä meill’ on määränpää,

Että hän meit’ omanansa

Käyttää saa ja lähettää.

Käyttää saapi rauhan työhön,

Lähettää myös sotimaan,

Vaikka synkimpäänkin yöhön,

Etten kieltäy silloinkaan!

Anna hälle elämäsi,

Anna sielu, ruumis myös!

Anna kieli, jalka, käsi,

Ohjatkoon hän ties ja työs!

Kun sun kulkus Jeesus ohjaa,

Rauhan sydän saavuttaa,

Vaikka syväin vetten pohjaa

Täytyiskin nyt kuljettaa.

Hänest’ armon aamuruskon

Säteet sieluun heijastuu,

Niin ett’ iloll’ lausut: uskon,

Lausuu sydän, lausuu suu.

Kokonaan siis omaks Herran

Antaudu sä sieluni,

Että aamurusko kerran

Päiväks kirkkaaks muuttuisi!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.