Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa

Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa.

Janakkalasta 25 päiwä heinäkuuta. Täällä näyttää wuodentulo loistawalta, erinomaittain yleisesti rukiin laihot.

Eräs arwollinen pere talonpojan-säädystä hiljattain lahjotti kirkkoomme kaksi hopioitua kolmi-haarasta kynttiläjalkaa, nykyänsä sian saaneet alttaripöydällä, jotka näyttää siinä asemassa sopiwalta, sekä muutoin owat luonteensa puolesta hywin somat. Mainittu lahjoitus kuin myös paljon ilmaista waiwan näköä saman pereen isännältä pitäjän yhteiseksi hywäksi osoittaa kansallista aikakauden edistyksen rientoa.

Puheena olewan perheen emäntä tuonnoin Helsingin Houruhuoneen taloudessa tapasi erään oman pitäjän miehen, joka oli joitakuita wuosia takaperin niin mielipuolena että lunastettiin sia Houruhuoneeseen elinajaksi, mutta sittemmin selinnyt täyteen järkeensä, joka pyysi itseänsä toimittamaan pääsemään pois kotia. Emäntä kuulusteltua asianoamiselta Herra Professorilta miehen järkeensä takaisin saamisesta, toiwosta edelleen järjellänsä pysymisestä ja Houruhuoneesta pois pääsemisestä, Professori antoi myöntäisen wastauksen. Emäntä lupasi miehelle pitää tointa asiasta kuin piti pääsemän matkuelta kotia ja toimitti asian pyyntöön että mies otettaisi pitäjään taloihin sillä wälipuheella jotta houruhuoneen hallitukselta annettaisi kirja mukaan, jonka woimalla pitäjä saisi miehen lähettää takaisin entisen makson edestä, jos niin onnettomasti käwis että miestä kohtaisi heikkomielisyys uudestansa. Asia tulikin wastamainitulla tawalla toimeen ja mies on jo takaisin pitäjässä. Se on aiwan ilahduttawaa että semmoinen ihminen, joka ilman omaa syytä oli joutunut elinkautiseen houruhuoneen orjuuteen, tuli wapautetuksi; uskottawasti mahtaa mies itse sisällisissäkin tunteistansa olla kiitollinen wierasta ihmistä wapauteensa tomittajaansa kohtaan, koska ei sukulaiset osaneet aaweksiakaan miehen pois pääsöstä.

Täällä (Janakkalassa) päätettiin herra kappalaisellemme pienen palkan suhteen antaa pitäjän yhteisistä waroista lahjaa häneltä waltiopäiwä kulunkiin mennyt summa.

Pitäjässämme uudostaa herrat sekä talonpojat uudemman laatuista parempaa maanwiljelystapaa ja karja-hoitoa. Niin pitkälle on jo ennätetty päästä – kuitenkin ensimmäiseksi alkuun ruwenneet – että hywin owat wakuutetut uudemman maanwiljelyskäytöksen suuresta hyödystä, wanhan tawan suhteen, siinä tapauksessa kuin waan walitaan eteenottaminen maalaadun ja koko tilan suhdallisia waatimuksia mukaan, sekä työ toimitetaan niin taidollisesti ja warowaisesti kuin mahdollista. Merkittäwin ehkä oudommalta näyttäwä kohta on sonnitetun ja heinäksi kylwetyn pellon käyttäminen laitumeksi antawan suuremman hyödyn kuin niitto-heinä, niissä paikoin missä ei kyllällistä luonnon laidunta ole etua toimeen saada yksinänsä piisaawaksi; kyllällisen tarpeeksi ulottuwan luonnon laitumen sopiwata tilaisuutta toimeen saada puututaan Janakkalassa yleisesti. Pellon laitumeksi käyttäminen antaa sensuhteen suuremman hyödyn kuin niitto-heinä että heiniksi tehtäwä ruohopaljous on tuoreena syöttäin woimallisempi kuin kuiwana ja rawitsewaisuuden paljoutta mukaan tuottoa saadaan; ei ole waiwaa heinänteossa, johonka Suomessa on aika aiwan lyhyt, luontokappaleet wäettää peltoa jäljellänsä, pelto saapi wäliaikaa huataksensa wiljakaswuille. Kokemus näyttää olewan parain yhden eli kaksi wuotta niittää ja sama aika kerrottu pitää laitumena, punainen apila näyttää hywödylliseltä olla waan kohta ensi wuoden laitumena, jonka perään syksyllä kynnetään kewät touwolle; se on waan kowin hankalaa ja ikäwää syöttää sen suhteen että se pullistuttaa ja halkasee eläimet jos waan saawat ehdon tahdon syödä; kuin hawaitaan että eläin on saanut liikaa syödä, on kaadettu kalkkiwettä sisään, joka pian saattaa wetelälle, ja ajettu eläintä pitkin tietä. Lyhyt aikasen heinäkaswun erittäin laitumen perään näyttää toukokaswit hywin loistawasti kaswawan ja terääkin tekewän jos touko walmistetaan että kynnös-palkit sotkeentuu hywin kiini ettei kuiwa woita poutaaikoina, sekä irrotetaan päältä multaa sulaksi wiljakaswien juurien elatusta irti saada. Ainoa temppu on laitumena käyttämisessä että siinä tarwitaan laajaa peltoalaa ja useammassa tapauksessa tarwitaan pellon lewitystä eli uudesta tekoa jos waan maa myöntää. Uuden pellon teossa taasen suurempaa warowaisuutta kuin tawallisesti ettei millään polttamisella wähennetä multaa eikä mitään semmoista metsää tai sammalein rojua joka mädättyä on hywä maan wäetteeksi; kantojen poltto, muusta ei saa olla kysymyskään, pitää toimittaman niin aikaseen että jää on rawioitten alla ja maa muualta tuore. Useammat wetänewät uuden pellonteon esteeksi wäen puutteen. Siinä onkin yleisesti perää jos maa on kowin kiwinen, joka waatii isoa työtä, eli uutta peltoa pitäisi tehdä iso paljous wähässä ajassa; siinä tapauksessa tulee wielä isot sontawarat kysymykseen, sillä uuteen peltoon waatii kohta tarkoittaa kaswin woimaa; huonossa kaswin woimassa ei uuden pellon teko edistä. Mutta taidetaampa wähemmäläkin waroilla saada pellon tekoa alkuun ja ajalle itsestä uudesta raiwotusta sonnitetusta maasta saada sonta- sekä työ-woima-waroja uuteen pellon lewitykseen. Jolla on maata, taitoa ja tointa, se taitaa peltoa lewittää ja taloutensa parasta aiwan wähällä alkuun pantawalla pääomalla. Esim. monikin mies, tawallisissa talonpoikainki taloissa tulee olemaan isäntänä kolmikymmentäki wuotta, tekisikö uutta peltoa ½ tynnyrin alan wuotta päälle, joka ei waroja suurin kysy kun maa ei ole aiwan kiwinen, tulisi kolmessa kymmenessä wuodessa 15 tynnyrin alaa. Kuin wanhojen peltojen kanssa yhteen luettuna kesanto ja wiljakswien kylwö-ala olisi aina niin suuri kuin wanhan pellon ala sisältää, niin uuden pellon lewityksen wuoksi sopia pitää 8 tynnyrin alaa niitto-heinänä ja 7 tynnyrin alaa koko suwen mitan laitumena sekä tilalla löytywä luonnon laidun; niin talous tulisi saamaan ja erinomaisen muutoksen. Wanhatapasella katsanto-tawalla tuo näyttäisi taasen hullulta kuin ei wuotuinen kylwö-alan paljous lisääntyisikään, joka juuri on pidetty pääasiana, muuta kuin niitto-heinä ja laidun. Näyttäköön niin kuin näyttääkin, eikä semmoisissa tiloissa niin sowitaan missä on entiseltä aiwan wähät pelto-alat ja metsämaa ylen kiwistä josta on mahdotoin peltoa walmistaa eli muuten on maa niin auhtoa nummea eli santaa jossa ei wilelys menesty, mutta antaa kuitenkin sonta waroja; mutta missä on tilaisuus jotenkin huolella työllä saada peltoa lisätyksi ja etenki jos maa on hallaista wiljakaswulle, semmoisessa paremmin kannattaa niitto-heinä ja laidun-käytös harwempain wiljakaswien kanssa. Monioissa paikoissa hyödyttäisi osaksi wanhaakin peltoa wähentää wiljakaswuista ja käyttää ruoho-kaswuiksi.

Elinkeinot Suomessa kuin yleisesti muuallakin maailmassa waatii seuraamaan kilwoitusta ja aikakauden rientoa, sillä mikä ei edisty se taastuu. Niin kauwan kuin Suomessa itsepintaisesti lujasti kiinni riiputaan wanhoissa ohi aikaamme jääneissä maanwillelys-tawoissa, riiputaan myös kituelämässä ja walituksessa. Wälttämätöin seuraus semmoisessa taloudessa on kituelämä, jossa itse talous puuttuu kaikkia omia tarpeitansa. Wanhan wiljelystawan mukaan alituiset jywä- sekä juuri-kaswit laiduttaa maata, huonoilla heinä-waroilla täytyy olkien kanssa syöttää luontokappaleille wiljaa, wilja ei piisaa taloudenkaan tarpeeksi, woita puututaan, lihaa puututaan, nahkaa jalkumiksi puututaan, huonoilla heinä-waroilla wiljakaswi-alain paljoutta mukaan saadaan huonosti sonta-aineita; kaikkia puututaan, metsällä ja rahdilla koetaan saada tulojatalouden moniaita tarpeita täyttämään; mutta niillä saadaan yksipuolisena keinona niukasti jotta kitu on elämässä pikemmin kuin kyllä. Wiljelläänkö peltoa tarpeelliseksi osaksi niitto-heinäksi ja laitumeksi pelto saadaan woimaan, kuin heinäkaswit ei ota maasta woimaa niinkuin wiljakaswit, sitä wastaan lisää sontawaroja wiljakaswille, pelto saapi huata harwemmin wiljakaswia kantamaan, joten antaa paremman sadon, runsailla heinä-waroilla, wiljakaswein paljoutta suhteen ja hywälllä laitumella ei tarwitse kuluttaa paljoa wiljawaroja, kuitenkin saadaan runsaasti maitoa ja maidosta walmistaa woita ja juustoa sekä lihawasta karjasta tappo-raawaaksi lihaa ja nahkaa. Siitä on waara piisaamaan talouden toimeen tarwittawan suuruselle pereelle wiljaa ja karjan antia ja sietää myydä ja saada rahatuloja, jolla woidaan palkata työwäkeä, maksaa ulosteot, käyttää osa ylellisyys tarpeisiin sekä kannattaa mennä läpitse katowuosiakin. Moni ehkä ajattelee hywää kaikki, uljas neuwo! Olkoot mitä on, mutta koetappas tuolle tielle taidolla ja warowaisuudella kulkea, ei neuwo ollekaan mitätöin.

Maamies

Lähde: Hämäläinen 29/7/1864