Janakkala, maataloustenhoito, karjanhoito, pitäjän kassat

Janakkala. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Janakkala.

Janakkala. Täällä pidettiin toisena pääsiäispäiwänä kansakoulussa iltaluento. Luennon piti G. Jussilainen. Aine eli niinkuin luennon pitäjä sanoi luennon pohja oli: Siweys kodissa. Luennon jälkeen lauloiwat moniäänisesti 12 kansakoulua käywää poikaa täällä asuwan alaupsierin Skroswin johdannolla, "joka tämän koulujakson aikana on pari kertaa wiikossa antanut hywäntahtoisuudesta lauluoppia kansakoulussa poikain lukuwuorolla.^[1] Wäkeä oli siksensä runsaasti kuin oli huono keli ja useain puheesta taittiin tulla huomaamaan että oliwat poismentyänsä tyytywäisempiä kuin edeltäpäin taisiwat odottaakkaan, joiden kertomukset kotona saattowat kaswastuttaa niiden mieliä, jotka karttawat ja pelkäwät kaikkia siwistyksellisiä eteenottamisia, kuin niiden walo muka häikäisee raakuutta.

Joku wiikko takaperin täällä oli pitäjänkokous, jossa tutkittiin ja hywäksyttiin erään komitean toimittama Säästökassan Sääntö-ehdotus. Tässäkin niinkuin useoissa muissakin seikoissa näyttäisi wilppautta – wasten sitä kuin Suomalaisia syytetään uneksioiksi – wanhallaan olijapuolue wemputti wastaan niinkuin melkein jokaisessa meidän pitäjän uusissa yhteisten asiain eteenottamisissa, se on ennenki tehnyt! Kuin sääntö-ehdotus muun seassa sisälsi että pitäjä hallitsee Säästökassan käytöksen ja jos ajalle taitaisi karttua Säästökassaan warastoa, se kuuluisi pitäjän omaisuudeksi, jonka pitäjä taitaisi hywäksi näkemistänsä myöten käyttää yhteisiin hyödyllisiin tarpeisiin, jota wastaan pitäjä olisi wastauksessa säästökassan wakuudesta, niin wanhallaanolijapuolue kielsi pitäjän wastauksen, eiwätkä esitelleet mitään muuta keinoa säästökassan wakuudesta. Lopullisesti kuitenkin ehdotus hywäksyttiin. Wanhoillaanolijapuolue on käynyt entisestänsä alamielisemmäksi kuin muka owat ruwenneet huomaamaan etteiwät ole erittäisin muussa onnestuneet kuin rahan menetyksessä asianajajoillensa. Syytä mihinkä wanhollaanolijapuolue itseensä perustaisi, puustakatsoja ei woi käsittää. Pitäjän kassat owat waralliset, niiden hoidosta ei ole miespolween tehty mitään moite-muistutusta, eiwätkä ole mahtanut ansaitakkaan. Parikymmentä wuotta takaperin isonnettiin kiwikirkkomme kahdella ristillä ssekä sakaristo tehtiin uudestaan, johonka rakennukseen ei pitäjä tullut maksamaan rahassa muuta kuin 12 ruplaa manttalista ja aineita sekä työtä luonnossa. Joku wuosi takaperin rakennettiin kansakoulu, siihen pitäjä antoi ainoastansa rakennus-aineet ja teki työn, ei mitään rahamaksoa, muut kuin ne jotka aineet ja työn maksoiwat ryöstömiehelle. Rahalliset kulut koulurakennukseen saatiin kokoon lahjoituksilla; jonkun wähemmän summan on koulukassa rakennuksesta tultu welkaa. Koulu on ollut waikutuksessa neljättä wuotta, pitäjä ei wielä ole tarwinnut mitään maksua opettajan palkaksi, se on suuremmaksi osaksi täytetty pitäjän laina-jywästön edesseisojain palkasta, jota edesseisojat owat toimittaneet lahjaksi koulunopettajan palkkaan; loppu osa on otettu jywästöön kuuluwasta omaisuudesta.

Maataloustenhoidosta täällä näyttää eräät kohdat ajattelewaisuutta osoittawan. Kylwöheinän kaswatusta on wuosiwuodelta enennetty, joitenkuiten pellotkin owat jo täydessä kiertowuorossa, joten käypi mahdolliseksi hywä karjanhoito pitkin wuotta. Lypsylehmiä muka ostetaan, waikoita ei pidetä niin paljoa kuin ennen, sensuhteen että on huomattu kaswattain tulewan erinomasien kalliiksi. Kuin maito saadaan kaupaksi rautatietä myöten Helsinkiin sekä Hakoisiin 7 kop. kannusta . Jos annetaan wasikalle 100 kannua maitoa, se tekee 7 ruplaa, sekä kolmen wuoden wanhaksi muu ylöspito, ennenkun lehmän taitaa lukea hyötyä antawaksi, joka wiimeinen osa tulee niin kalliiksi kuin yhden wuoden ylöspito täysikaswuiselta lypsylehmältä joka lypsää 500 kannua woitolle wuodessa, niin tekee tämä ylöspito 7 kop. jälkeen 35 ruplaa. Täten tulee kolmen wuoden wanha lypsylehmä maksamaan 42 ruplaa. Etuisahan olisikin ostaa 15 – 20 ruplalla lypsylehmä, se ei olisi muuta kuin puoli hintaa mitä se kotona kaswatettuna tulee maksamaan, mutta se on pahin temppu, että karjalajit owat yhteen niin huonot, ettei ostetuista lypsy-lehmistä saada aina tarkoituksen mukaisia. Ennen oli meidän pitäjässä tapana pitää wasikoita kosolta ja kaswattaa härkiä myytäwiksi ja tapettawiksi; nykyajassa ehkä rupeekin jäämään mainittu wanha tapa, siksikuin liha saapi toisentapaisen hintaarwon, eihän ajattelewaisuus, niissä joissa se on herännyt, kuitenkaan mahda ruweta taastumaan.

Jo täällä on edistyksen-rata suuntaa piirtänyt, mutta on kylliksi wielä ajattelemattomuutta ja typeryyttäkin luontokappalten hoidossa, jos muissakin kohdissa aina siihen asti, että noitakeinoillakin koetaan toiselta ottaa onnea, joten lisälähetykselle ainetta ja alaa löytyy, kuin waan ilmaantuu hartautta ja kykyä waikutukseen.

1. Kansakoulussa käy pojat toisen wiikon tytöt toisen.

Maamies

Lähde: Suometar 20/4/1865