Jaakkima Berends
| Jaakkima Berends Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Berends herra hovissansa
- Mies ol’ aimo aikanaan,
- Kauas kaikui kunniansa
- Yli suuren Suomenmaan.
- Jalo oli herran henki,
- Suuria se mietti vaan:
- Rovon rosvos viimeisenki
- Köyhältä hän miekallaan.
- Naapurina Peipon maata
- Talonpoika omistaa.
- Koskaan tavata et saata
- Talonpoikaa parempaa.
- Naapurihin Berends kerran
- Hovistansa ratsastaa.
- Uljas oli ryhti herran,
- Uljaast’ orhi korskuaa.
- Joutuisasti hepo juoksi,
- Kohta kulunut on tie:
- Peippolahan, talon luoksi,
- Ratsu isäntänsä vie,
- Katsojalle kaunoisasti
- Viljapellot vihannoi.
- Talonpoika taitavasti
- Raataa siellä, minkä voi.
- Mutkat halpaa halvemmiksi
- Herran jalo mieli ties.
- Asiansa ajoi siksi
- Suoraan Berends, niinkuin mies.
- ”Maistasi”, hän ärjyy, ”näistä
- Luovu, minulle ne suo.
- Tieltä voimakkaamman väistä,
- Tapa viisahan on tuo.”
- Talonpoika joutuisasti,
- Herran eessä paljain päin,
- Kumartaapi maahan asti,
- Vastaa herralle nyt näin:
- ”Vieroittaa te ette saata
- Talonpoikaa tavastaan:
- Ei hän tahdo toisen maata
- Eikä luovu omastaan.”
- Berends herra aikanansa
- Aina oli aimo mies.
- Työnsä kerran alkamansa
- Myöskin lopettaa hän ties.
- Maaksi Peippolan ens yönä
- Tuli tuima tasoittaa.
- Muu ei isännällä työnä:
- Vaivojaan vaan valittaa.
- ”Mut ei hädäst’ itku päästä”,
- Niin hän miettii vihdoinkin;
- ”Itse auttaa itsens hä’ästä,
- Se lie keino viisahin.”
- Aika riensi. Riemahdellen
- Piti Berends pitojaan.
- Vieraista yks ilkkuellen
- Silloin alkoi kertomaan:
- ”Hyöty suuri rovioista
- Olevan ei näytäkään:
- Peippola nous raunioista
- Ehompana entistään.”
- Hovistansa vielä kerran
- Berends herra ratsastaa.
- Tulta iski silmä herran,
- Tulta orhi korskuaa.
- Joutuisasti hepo juoksi,
- Kohta kulunut on tie.
- Ratsu talon uuden luoksi
- Isäntänsä tuiman vie.
- Talonpoika pellollansa
- Työssä on kuin ennenkin,
- Hälle herra ratsultansa
- Ärjyy äänin vihaisin:
- ”Julkeutt’ en vielä moista
- Nähnyt ole milloinkaan!
- Kuinka taloa teet toista?
- Teetkö senkin palamaan?”
- Talonpoika joutuisasti,
- Herran eessä paljain päin,
- Kumartaapi maahan asti,
- Vastaa herralle nyt näin:
- ”Se on talonpojan työksi
- Aina tullut Suomenmaass’:
- Minkä herra maahan syöksi,
- Rakens’ talonpoika taas.”
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.