Ja kultani arveli, kultani empi

4. Ja kultani arveli, kultani empi

Kirjoittanut Oskar Uotila


Ja kultani arveli, kultani empi,
Vaan kuiskasi vihdoin: mikä on lempi?
Oi miksi nimittäisin, miksi
Tuon tuntehien taikakukan,
Jok’ onnen taikka onnenhukan
Tuo ihmisille ikuisiksi? –
Niin, olkoon kukka, olkoon belladonna,
Jonk’ istutit sa sydämmeni tarhaan,
Kasville juottain sydänveren parhaan;
Se kukkii siellä, nuokkuin viatonna,
Se kerkiää ja tekee hedelmää;
Mut luonnon ihme vast’ on marja tää:
Jos nautit sen, käyt entist’ ehommaksi,
Ihosi kehkii kahta kauniimmaksi,
Myös silmäteräs sillä levität,
Jott’ ihanaisna katsees mua kohtaa
Ja into siitä, niinkuin nytkin, hohtaa;
Vaan istukkaas jos irti revität,
Sen juuret myrkyttävät kasvu-alaa
Ja hornan liekein sydämmeni palaa.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.