Ja kultani arveli, kultani empi

4. Ja kultani arveli, kultani empi Kirjoittanut Oskar Uotila

Ja kultani arveli, kultani empi,

Vaan kuiskasi vihdoin: mikä on lempi?

Oi miksi nimittäisin, miksi

Tuon tuntehien taikakukan,

Jok’ onnen taikka onnenhukan

Tuo ihmisille ikuisiksi? –

Niin, olkoon kukka, olkoon belladonna,

Jonk’ istutit sa sydämmeni tarhaan,

Kasville juottain sydänveren parhaan;

Se kukkii siellä, nuokkuin viatonna,

Se kerkiää ja tekee hedelmää;

Mut luonnon ihme vast’ on marja tää:

Jos nautit sen, käyt entist’ ehommaksi,

Ihosi kehkii kahta kauniimmaksi,

Myös silmäteräs sillä levität,

Jott’ ihanaisna katsees mua kohtaa

Ja into siitä, niinkuin nytkin, hohtaa;

Vaan istukkaas jos irti revität,

Sen juuret myrkyttävät kasvu-alaa

Ja hornan liekein sydämmeni palaa.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.