J. H. Erkolle

J. H. Erkolle. Kirjoittanut Eero Alpi

Oot muille sa lauluja laatinut,

Ma laadin nyt laulun sulle;

On sitä mun sydämmeni vaatinut,

Siit’ ethän sä suutu mulle!

Kas, äiti kun tuutusen ääressä

Se uneen laulavi lastaan,

Niin välisti kätkyen kääreessä

Laps’ laulavi laulun vastaan.

Ja vaikka se laulu on taidoton

Ja säveletön, se on hellä,

Se sydämmen sulaneen kukkanen on,

Kuin vuokko on keväimellä.

Tään laulun laulan, sa ihanteen mies,

Sä ylevä tietäjä, sulle,

Ja tiedä, on kiitostunteen se lies,

Mi luo sävelhehkua mulle.

Vaan kuuletko, kuuletko kummaa sä?

Humu outo mun lauluuni yhtyy:

Se on kansa, mi innon myrskynä

Mun kiitoslauluuni ryhtyy.

Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.