J. H. Erkolle

J. H. Erkolle.

Kirjoittanut Eero Alpi


Oot muille sa lauluja laatinut,
Ma laadin nyt laulun sulle;
On sitä mun sydämmeni vaatinut,
Siit’ ethän sä suutu mulle!
Kas, äiti kun tuutusen ääressä
Se uneen laulavi lastaan,
Niin välisti kätkyen kääreessä
Laps’ laulavi laulun vastaan.
Ja vaikka se laulu on taidoton
Ja säveletön, se on hellä,
Se sydämmen sulaneen kukkanen on,
Kuin vuokko on keväimellä.
Tään laulun laulan, sa ihanteen mies,
Sä ylevä tietäjä, sulle,
Ja tiedä, on kiitostunteen se lies,
Mi luo sävelhehkua mulle.
Vaan kuuletko, kuuletko kummaa sä?
Humu outo mun lauluuni yhtyy:
Se on kansa, mi innon myrskynä
Mun kiitoslauluuni ryhtyy.


Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.