J. Enrique Rodólle

J. Enrique Rodólle (Kokoelmasta Cantos de Vida y de Esperanza) Kirjoittanut Rubén Darío

Suom. Saima Harmaja.

Runoni helppo oli vielä eilen

sen sävel viipyi taivaansinimailla.

Yön läpi siinä satakieli lauloi,

mut aamun tullen kohos kiurun lailla.

Sen unten puutarhoissa hohti ruusut,

utuisin joutsensiivin rannat väikkyi.

Mun käskystäni siellä kyyhkyt lensi,

ja aallot gondoolien laitaan läikkyi.

Niin antiikkiin ja viime vuosisataan

ma kuuluin, mutta myöskin aikaan uuteen.

Hugolta voiman sain, Verlainen murheen,

ja loputtoman janon kaukaisuuteen.

Kipua kannoin lapsuudesta saakka,

mun nuoruuteni – sainko nuoruuttani?

Yhäti tunnen sieltä ruusuntuoksun,

kuin surumielen tuoksun poluillani.

Pois vaisto syöksyi rajun varsan lailla

ja nuoruuteni olijat irti päästi.

Niin ajoin päihtyneenä, miekka vyöllä!

Jumala hyvä on, siks minut säästi.

Ihana patsas seisoi puutarhassa,

mut kukaan tiennyt ei: sen kivi eli.

Sen marmorissa nuori sielu asui,

se tunsi, vaistosi ja aavisteli.

Maailman edessä se säikkyi kovin,

ja mykkyydestänsä vain kevään taika

sen vapauttaa voi, kun illan tullen

heräsi haaveilun ja laulun aika.

Kun ujon suudelman sai verhon takaa,

jo lännen hohtaessa hämyisemmin:

kun serenaadin tunne iltaan kaikui

ja huokas maa: sua jumaloin, sua lemmin!

Niin puhkes huilustani laulu uusi,

se lasinkirkkain soinnuin houkutteli

ja pyysi, kutsui – itse Panin ääni

ja latinainen henki siinä eli.

Ja patsaan, puutarhassa uneksuvan,

puhalsi hehkuvaksi sävelparvet,

sai pukinsorkat jalka miehuullinen,

ja otsaan puhkesivat fauninsarvet.

Verlainen valtiatar minut hurmas,

ja Galatea mertakulkevainen,

sen, minkä vaistosin ma aistein kaikin,

väritti intohimo jumalainen,

Välähti kivi, jonka sinkos linko,

vihaisen käden ampumana nuoli.

Sen lingon kivi aallon alle vaipui

ja vihan nuoli tuulen syliin kuoli.

On hyvyyttä vain tyyneys ja voima,

tuleensa sisäiseen se kaiken sulkee;

niin häipyy katkeruus, niin kuolee kuolo,

ja Betlehemiin karavaani kulkee.

Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.