Jälleen on kirkasta

Jälleen on kirkasta Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Jälleen on hohtoisan kirkasta

Kaikki mun ympärilläni:

Ruoho ja lehtikkoha’at,

Läikkyvä lammikko myös.

Joutsenvalkoiset hanhet

Hohtavin siivin soutaa

Pintaa päilyilevää,

Viehkeät varjot mi luo.

On ilo katsella luontoa

Hehkussa auringon armaan,

Oppia ihmeitä sen,

Tutkien nauttia näin.

Kukkaan silloin sielussa

Taistelutahtoni puhkee,

Kuumina tulvaelee

Verien hilpeät tiet.

1915

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.