Jäävinalaisuus.

Useissa erityisasetuksissa, ohja- ja johtosäännöissä puhutaan laillisesta jäävinalaisuudesta. Mutta mikä tämä "laillinen jäävinalaisuus" on, sitä ei sanota. Mitenkä sitten on saatava selko siitä, onko laillinen jäävi olemassa vai eikö?

Erityisten asetusten mainitsemaan jäävinalaisuuteen nähden on noudatettava yleisen lain määräyksiä tuomarin jäävinalaisuudesta. Tähän kuuluvat säännökset löytyvät 1734 vuoden lain oikeudenkäymiskaaresta. "Nämät ovat lailliset jäävit", sanoo O. K:n 13 luvun 1 §, "jos tuomari on jommankumman (riitamiehen) kanssa sellaisessa sukulaisuudessa tai lankoudessa, jossa avioliitto Naimiskaaren 2 luvun mukaan ei ole luvallinen, siihen lukien myös hänen serkkunsa sukulaisuudesta, vaan ei lankoudessa; taikka jos tuomari on hänen riitaveljensä tahi julkinen vihamiehensä; taikka jos tuomarilla tai hänen nyt mainituilla sukulaisillansa on siihen asiaan osaa, taikka heillä on siitä joku erinomainen hyöty tai vahinko odotettavana; taikka jos hän toisessa Oikeudessa on ollut samassa asiassa tuomarina, taikka siinä ennen asianajajana tahi todistajana, taikka jos hän ennen, jonkun Oikeuden tai kuninkaan käskynhaltijan käskyläisenä, on päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvata; taikka jos hänellä itsellänsä on samallainen asia toisessa Oikeudessa." Naimiskaaren 2 luku on jälkeenpäin eräissä kohdissa muutettu mitä tulee avioliittojen solmimiseen vähemmin läheisten sukulaisten ja kaukaisemmassa lankoudessa olevain kesken, mutta joka kerta on sanottu, että lain alkuperäiset määräykset laillisesta jäävistä pysyvät entisellään.

Se, jonka tulee tietää, onko hän jossakin viran tai julkisessa toimituksessa jäävinalainen vai eikö, lukekoon siis O. K:n 13 luvun 1 §:n ja R. K:n 2 luvun, semmoisina kuin ne ovat 1734 vuoden laissa.

Olemme katsoneet olevan syytä näitä seikkoja huomauttaa, koska meillä on koko joukko sekä virkoja että yhteiskunnallisia luottamustoimia, joiden toimittajain jäävinalaisuus saattaa tuottaa pahojakin selkkauksia, ellei tätä oteta huomioon. Virkamiehen tai toimittajan jäävinalaisuuden tähden saattaa nim. hänen toimenpiteensä vuosienkin päästä, jolloin jäävinalaisuus ehkä tulee ilmi, joutua kokonaan mitättömäksi ja toimenpide on uudestaan aljettava. Ottakoon sen tähden jokainen, jolla on virallinen tai muu julkinen toimitus tehtävänään, selkoa siitä, onko häntä vastaan laillista jääviä vai eikö. Hänen ei sovi tyytyä siihen, että häntä vastaan ei jääviä ilmoiteta, vaikka sellaista olisi olemassa, vaan hänen tulee, kun hän tietää itsensä jäävinalaiseksi, itsestänsä luopua toimituksesta, vaikka sitä ei vaaditakaan.

Meidän hallintolaitoksemme on, samoin kuin oikeuslaitoskin, monessa osassa kolleginen, s. o. asioita käsittelemässä ja päättämässä on useampi kuin yksi henkilö ja enemmistön mielipide tulee siellä päätökseksi. Niinpä senati on korkein kolleginen virastomme, kollegisia virastoja ovat myöskin useimmat ylihallituksistamme, koulujen opettajakunnat ja johtokunnat, kunnallislautakunnat y. m. Tällaisten kollegisten hallintoelimien keskuudessa saattaa syntyä myöskin jäävinalaisuutta jos niin sattuu, että samaan virastoon on tullut sellaisia henkilöitä, jotka ovat keskenänsä sukua tai toistensa omaisia. Sellaisissa tapauksissa on noudatettava O. K:n 1 luvun 6 §, jossa sanotaan: "älköön isä ja poika, appi ja vävy, kaksi veljestä tahi langosta istuko yhdessä Oikeudessa, jos siinä ei ole useampaa istumassa kuin seitsemän. Älköönkä niistä, jotka nyt sanotussa sukulaisuudessa ja lankoudessa keskenänsä ovat, koskaan useampata kuin kaksi istuko yhdessä Oikeudessa."

Jälkeenpäin on eri kertoja selitetty, että jäävinalaisuus viimeksi mainitun lainsäännön mukaan ei ulotu muuhun sukulaisuuteen eikä lankouteen, kuin mitä siinä nimenomaan on sanottu, jonka tähden jäävinalaisuutta ei ole olemassa esim. isäpuolen ja hänen poikapuolensa, appipuolen eikä hänen vävypuolensa kesken, eikä myöskään kahden miehen välillä, jotka ovat naineet sisarukset, koska lankous luetaan ainoastaan miehen ja hänen vaimonsa sukulaisten sekä vaimon ja hänen miehensä sukulaisten välillä, mutta ei heidän molempain sukulaistensa välillä keskenänsä.

Koska seurauksena puheena olleiden lainsäännösten laiminlyömisesta on, niinkuin huomautimme, se että jäävinalaisten aikaansaama virallinen tai muu julkinen toimenpide saattaa mennä kokonaan mitättömäksi, niin pitäisi asianomaisten hankkia itsellensä mikäli mahdollista tarkka ja selvä käsitys lain säännöistä jäävinalaisuudesta. Jos jossakin erityisessä tapauksessa ollaan epätietoisia siitä, onko jäävinalaisuutta olemassa vai eikö, niin kysyttäköön silloin lakimieheltä neuvoa. Useimmilla ainakin niistä lakimiehistämme, jotka jonkun verran ovat tuomarin tehtäviä toimittaneet, ovat lain määräykset jäävinalaisuudesta niin muistossaan, että tavallisesti osaavat heti antaa siinä kohden hyvän neuvon.

[Lähde: Uusi Suometar 11.5.1890 sivu 2]