Jääkiteet ruudussa

Jääkiteet ruudussa. Kirjoittanut Immi Hellén

Jääkitehet ruudussa kimmeltää,

kun kuu niihin hohtoa valaa.

Niitä poikanen tarkaten tähystää,

koko illaks’ hän ikkunanpielehen jää

niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,

mitä piirteli tähtöset hälle?

Koko maailma siellä on ihmeitten,

jäätähtöset talven ne omisti sen

sille pienelle tähystäjälle.

Hän näkee tarujen kultamaat

ja korskuvat ratsut ja linnat,

sinikukkaiset kummut ja hopeiset haat,

Sinä kerran kaikki ne omikses saat,

ne aartehet kallihimmat.

Jääkitehet ruudussa kimmeltää,

luo uusia ihmemaita.

Jo painuu pielehen poikasen pää,

sinisilmähän unonen ennättää.

Unentytti, ah, oisitko saita!

Tuli päivyen säde ja pyyhki ne pois

sen poikasen ratsut ja linnat.

Hänen aarteitansako viedä se vois?

Hänen, omansa eivätkö aina ne ois,

ne unelmat kirkkahimmat!

1925.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.