Jäähyväislaulu

Jäähyväislaulu Kirjoittanut Isa Asp

Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä laulusta suomensi –r–r [F. F. Brummer].

Hyvästi, synnyinseutunen,

Sa armas tanhua!

Oi, laula, laakson puoronen.

Jäähyväislaulua!

Kun erotaan,

Suo, kuulla saan

Nyt surusoitelman:

Ah, joutuisaan

Ma kohta vaan

Jätän tään maiseman!

Hyvästi, kotilaaksonen

Ja isäin majakin!

Hyvästi, metsän lehtonen

Ja kolkko kangaskin!

Viel humiskaa, –

Jo kiiruhtaa

Nuor’ ystävämme pois.

Vieraissa vaan,

Pois kotoaan,

Häll’ tulevaisuus*) ois.

Hyvästi, kallis synnyinmaa

Ja lasnaoloni!

Viimeistä kaipuun kuiskelmaa

Suokaatte kuullani.

Te, ahoset

Ja kukkaset,

Oi, vielä tuoksukaa,

Ja lintuset.

Te pienoset.

Lohtua laulakaa!

Teill’ laakson paadet, kivetkin

Hyvästit huokailen.

Syömmessäin aina teitäkin

Murheella muistelen.

Viimeiseni

Nyt katseeni

Käyn teihin heittämään.

Joudunkohan

Ma koskahan

Taas teitä näkemään!

Vaan jos ma viivyn luotanne,

Eik’ mua näykään,

Ja josp’ ei lemmityistänne

Luoksenne riennäkään,

Niin lehtosen

Sa leppänen

Nimeäin kuiskaile,

Ja purokin,

Sa aaltoihin

Kuvaani piirtele!

Kun sitte saapuu tänne hän,

Lapsuutein kumppani,

Mua, nimen kuullen, nähdessään

Kuvan, hän muistavi

Ja miettii näin:

”Oil syömmessäin

Hän kallis mullekin,”

Ja nimeäin

Viel’ äänähtäin

Hän mua kaipaakin.

*) Laulu on kirjoitettu vähää ennen runoilijattaren lähtöä Jyväskylän seminaariin. Suoment.

Lähde: Tampereen Sanomat 16.5.1885.