Itketkö?

Itketkö? Kirjoittanut Mikko Uotinen

Itketkö minun tähteni,

souteletko surun merta,

kalpenet sä kyynelistä?

On mun polkuni okaiset,

eessä vuorta, eessä merta,

joka polulla pakkanen,

joka tuuli tuiskuaapi.

On minulle aika ankara,

ankarampi kuin monelle,

rikki repii, alas kaataa,

kovin polttavi polosta.

– Itketkö minun tähteni,

souteletko surun merta?

Älä itke impyseni,

kärsin aikani ankaran,

kun on iloni sinussa.

Näkisin sun kyyneleissä,

sortuisin samassa siinä,

herpoaisi hyvän henki,

elon luotto loppuaisi.

Älä itke mun tähteni,

soutele surujen merta;

tulevi kerran se kesämme,

onnen päivä orvoillekin,

jossa onnessa elämme,

kevättämme kertoellen.

Silloinpa sinulle armas,

annan leimuvan lempeni,

soittelen sydämen kieltä,

ilon helmiä herutan,

riemun tietä kuljettelen.

Nytpä kärsin ja kalvenen,

tahto ei teoiksi pääse,

kalpeaksi poski saapi.

Älä itke mun impeni,

soutele surujen merta:

ole iloni elossa,

kesäpäivän pakkasessa.

Sinussa iloni elävi,

kallihinta kajastaapi;

elon tuimissa tuulissa,

ankarissa aaltosissa.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.