Itämainen tarina kertoo –

Itämainen tarina kertoo – Kirjoittanut Irene Mendelin

Itämainen tarina kertoo

Tähden syttyvän taivaallen,

Joka kerta kun mailmaan tänne

Pieni syntyvi lapsonen. –

Säteillen sun tähtes kun tuikki

Minun usmana vielä ui,

Sinun siellä loistossa seilas,

Minun syrjässä kirkastui.

Ja ne sinilaella siellä

Toinen toisensa sivuutti;

Radat niiden loitolla kulki,

Kunnes kerran ne läheni. –

Niinp’ on käynyt meidänki täällä

Elonlaaksoa kulkeissa,

Sinä mailman melskeissä liikuit,

Kodin nurmella leikin ma.

Enkä tiennyt sinusta silloin,

Sua nähnyt en milloinkaan,

Eikä soinut äänesi mulle –

Ventovieras sa olit vaan.

Sitten kerran talvisen illan

Hämärissä me tavattiin –

Hetki lyhyt – mut ei se meiltä

Joudu konsana unhoksiin.

Ja sa heitit melskehet mailman,

Ristiaalloista riensit sen,

Kuni rauhan tyynehen rantaan

Tulit suojahan koivujen.

Silloin alkoi talvinen hanki

Kevätkukkia nostattaa,

Mailma soi ja säteili meille,

Kaikk’ ol’ armasta, ihanaa. –

Mutta myöhään, liiaksi myöhään

Yhteen tähtemme osuivat;

Ken ei usko onnehen, siltä

Kukat kuihtuvi kauniimmat.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.