Itämaille

Itämaille. (»Asesepästä».) Kirjoittanut Viktor Rydberg

(Margit miettii värttinää käyttäessään:)

Mikä kaiho se lienee mulla,

mi liikkuu rinnassain?

Itämaille mielin mä tulla

nyt luo oman armahain.

Ja jos käy, kuten käyvän soisin,

Itämailta en palaa pois,

ma Saaronin lilja oisin,

min armaani taittaa vois.

Ja jos käy, kuten käyvän soisin,

hän kantaa mun rinnallaan,

ja silloin olla voisin

hänen silmänlohtunaan.

Surun teitä mun vie hän ja riemun

luo Latsarin, Kaanahan,

hän Taaborin säihkyhyn vie mun

ja merelle Galilean.

Meri käy, sen on hyrskynä pinta,

soi pauhina aallokon,

mut Daavidin pojan rinta

kukan valkean turvana on.

Oi, oisin rypäle vienoin,

min on poiminut armahin,

jota nauttii huulin hienoin

ja hempeän suloisin;

jyvä leivästä, suotu sille,

joll’ armon nälkä on,

mi tuodaan uskoville

yli alttari-antimoni

Ma vuotan ja kaipaan kerran

hänen ilmestymistään,

ma kaihoan kera Herran

iäks yhdeksi yhtymään.

Ikiruumiini, sieluni liittää

mun on kaihoni ihanimpaan.

Hänt’ tahdon ma kielin kiittää,

joit’ autuustoivoni saan.

Suom. Severi Nuormaa. – V. J.

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.