Isänmaalle (Pakarinen)

Isänmaalle. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Vieraille maille lapsistas jos ken

kauaksi eksyi, sua siunaten,

hän ikävöiden itkee, isäinmaa,

sun syliis päästä lepoon halajaa.

Jos myötään onni on ja mahti mainen,

on sittenkin hän outo, muukalainen

vain tantereella vieraan, kylmän maan,

ei itseänsä tunne laisinkaan.

Luonasi, isäinmaa, me aina ollen

arvosi unohdamme, vaaran tullen

muistamme vasta sinut synnyinmaa:

täytyykö meidän sinut kadottaa?

Sen ajatuksen eessä kalpenemme,

jos muulloin mitä teemme, aattelemme,

sun puolestasi silloin synnyinmaa

rukous rinnoistamme kohoaa.

Muistamme silloin esi-isäin työn

me kesken korven, hallan sekä yön,

muistamme lunnaat, jotka maksaa saa,

maa toisen orjaks’ joka vajoaa,

muistamme hinnan kalliin vapautemme,

sun puolestasi veriin taistelemme.

Oi, silloin sinut vasta vieras saa,

kun tyhjä, autio on aivan maa!

Sun mahtavaks ja suureks saavan kerta

me uneksimme, vaikka nuorta verta

sun puolestasi vielä juoksisikin,

sun onnes sydämillemme on likin,

likeisin, rakkain onni synnyinmaamme,

maan, jolta oman onnemme me saamme.

Sun puolestasi astuu kuolemaan

ain uusi polvi, aina vuorostaan.

Vapaana pysyt aina, muistoss’ on

meill’ esi-isäin käsky ehdoton:

käy mielin rohkein vainolaista vastaan,

ei äitiänsä poika, isä lastaan

voi hyljätä, ei jättää isäinmaata

mies suomalainen konsaan, konsaan saata.

Ei, mieluummin hän veren vuodattaa

kuin kavaltajan nimen kantaa maan.

Puolestas taistellessa, synnyinmaa,

ei suomalainen pelkää kuolemaa.

Veriseen leikkiin läksi isät ennen

kuin suurimpahan juhlaan elon mennen.

Vain vapautesi eestä kalpenemme,

iloiten puolestasi taistelemme!

Sun puolestasi rientää kuolemaan,

uus nuori polvi aina vuorostaan.

1927.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.