Isänmaalle.

Kirjoittanut Paavo Cajander
Säveltänyt Jean Sibelius.


Yks voima sydämehen kätketty on,
se voima on puhdas ja pyhä;
se tuttuko on vai tuntematon,
niin valtaa se mieliä yhä,
salamoina se tuntehet saa palamaan,
se taivaast’ on kotoisin, kerrotaan,
ja isänmaa on sen nimi.
Se tunnussana se Suomenmaan
vei urohot kuolon teille,
vei nälkää, vaaroja voittamaan,
vei valoa voittamaan meille;
ja rauhan töissä se ollut on,
se toivon tähti sammumaton,
joka tien vapautehen viittaa.
Niin aina olkohon Suomenmaass’,
ain’ uljuutt’, uskollisuutta!
Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas
vapautta ja valoa uutta!
Tää maa ei koskaan sortua saa,
eläköön tämä muistojen, toivojen maa,
eläköön, kauvan eläköön Suomi!
Tää maa ei koskaan sortua saa,
eläköön tämä muistojen, toivojen maa,
eläköön, kauvan eläköön Suomi!


Lähde: Suomen sotilaan lauluja. 1933. Neljäs painos. Koonnut Sotilaspoika. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.