Isänmaa (Mendelin)

Isänmaa. Kirjoittanut Irene Mendelin

Isänmaa, isänmaa! sana kultainen,

Ijankaikkista tenhoa soiva.

Olet lahja sa taaton taivaisen,

Pyhä riemumme, toivomme oiva.

Sua työmme ja toimemme tarkoittaa

Tulevaisien aikojen maa.

Surun synkeä sun oli muinaisuus,

Sotaratsu sun peltosi tallas.

Oli luonasi surma ja onnettuus,

Oli hurmeinen kenttä ja kallas.

Sulokantelos silloin se kyynelöi

Ja sun lapsesi pettua söi.

Pyhä temppeli sortui ja kellot sen

Oli ääneti aaltojen alla.

Sadat kulkivat korpia kaihoten –

Koti heilä’ oli taivasalla.

Kupukannella kimmelsi tähtivyö

Ja niin kylm’ oli talvinen yö.

Mutta hanget ne haihtui ja leipää taas

Antoi tallattu, nurminen sarka;

Salolainen kaskeksi hongan kaas,

Visers’ rauhassa lintunen arka;

Sydän toivoa tohti ja uskaltaa,

Kotilies taas leimuta saa!

Taasen kauas yl’ autioin seutujen

Tutut kellot ne kutsuen kaikui,

Suista vaimojen, lasten ja vaivaisten

Pyhä virsi se värjyen raikui.

Mutta miehet ja sulhot ne nukahtaa

Sotahaudoissa suurissa saa. –

Isänmaa, nyt on taivahas valoinen,

Sodan, murehen myrsky on laannut.

Kotikuusien kuisketta kuunnellen

Sun on kansasi suureksi saanut;

Se jo varjona hoippui, mut vahv’ on taas,

Nyt on rauha ja siunaus maass’.

Isänmaa, pyhä, kallihin Suomenmaa,

Sull’ on tallella tenhoisa taikas.

Se käy toivojen eelle ja muistoin taa

Kuni taivahan tuulonen raikas.

Sukupolvien töistä se kimmeltää,

Tietä viitaten välkkyävää.

Vielä kaukana määrä se siintelee,

Ja sen peittävi aikojen saiho;

Mutta saiho kun suoltuen hälvenee,

Myöskin suoltuvi sielusi kaiho.

Sinut kansasi rakkaus kerran saa

Valoloistohon, syntymämaa!

Isänmaa, isänmaa! sana kultainen,

Ijankaikkista tenhoa soiva.

Olet lahja sa taaton taivaisen,

Pyhä riemumme, toivomme oiva.

Sua työmme ja toimemme tarkoittaa,

Tulevaisien aikojen maa.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.