Isäimme maa

Isäimme maa. Kirjoittanut J. G. Dahlman

Tää nimi: «Isänmaamme»,

On meille kallihin,

Tän onnen täällä jaamme,

Tän rauha rikkahin.

Ei muuttua voi mieli,

Ei maamme rakkaus,

Kuin on vaan oma kieli

Ja täysi vapaus.

Jos kunniata halaat

Ja hyljäät isänmaas,

Niin vielä tänne palaat,

Tuot onnes tullessaas,

Ja sydämessäs huokaat:

«Jo tehin väärinkin;

Vaan anteheksi suokaat,

Jo onnen saavutin».

Jos onnes täällä vaihtuu

Ja surut sua lyö,

Niin muista! että haihtuu

Pois pilvinenki yö,

Ja uuden ilon tuuta *)

Saa sydämeskin taas,

Niin älä mieltäs muuta. –

Tää on sun isänmaas.

Vaan mustikkaa jos mielit

Mierolla maistella

Ja Alppein aurinkoisen

Suot päälles paistella;

Niin astu onnes laivaan

Ja hae satamaa,

Lennä kuin lintu taivaan –

Niin nimes katoaa.

J. G. D[ahlman]–n.

*) tuta, tuntea.

Lähde: Sanomia Turusta 4.8.1865.