Isäimme maa.

Kirjoittanut J. G. Dahlman


Tää nimi: «Isänmaamme»,
On meille kallihin,
Tän onnen täällä jaamme,
Tän rauha rikkahin.
Ei muuttua voi mieli,
Ei maamme rakkaus,
Kuin on vaan oma kieli
Ja täysi vapaus.
Jos kunniata halaat
Ja hyljäät isänmaas,
Niin vielä tänne palaat,
Tuot onnes tullessaas,
Ja sydämessäs huokaat:
«Jo tehin väärinkin;
Vaan anteheksi suokaat,
Jo onnen saavutin».
Jos onnes täällä vaihtuu
Ja surut sua lyö,
Niin muista! että haihtuu
Pois pilvinenki yö,
Ja uuden ilon tuuta *)
Saa sydämeskin taas,
Niin älä mieltäs muuta. –
Tää on sun isänmaas.
Vaan mustikkaa jos mielit
Mierolla maistella
Ja Alppein aurinkoisen
Suot päälles paistella;
Niin astu onnes laivaan
Ja hae satamaa,
Lennä kuin lintu taivaan –
Niin nimes katoaa.

J. G. D[ahlman]–n.

*) tuta, tuntea.


Lähde: Sanomia Turusta 4.8.1865.