Isä pellollaan

Isä pellollaan. Kirjoittanut Immi Hellén

Nää korpeen on raivattu vainiot,

on käytetty auraa ja kuokkaa.

Missä muinoisin hihkuivat kontiot,

siinä isä nyt maatansa muokkaa.

Hän kyntää, kylvää ja karhitsee,

hän hepoja lempeesti ohjaa.

Ja sarat ne kasvaa ja laajenee –

se on meidän kotoista pohjaa.

Se on taistoa puutetta vastahan,

tässä luodahan aikaa uutta.

Isä työssä on muistaen lastahan

ja Suomenkin vastaisuutta.

Isän askel on höysteenä pellolla,

ja toivehet työssä on myötä.

Ja taivas on varmaan siunaava

isän armaan uurasta työtä.

1918.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.